Kirkonkylän tanssit

Kirkonkylän tanssit Kirjoittanut Tatu Pekkarinen

1. Kirkonkyläss’ oli tanssit,

siell’ oli Jussit ja Ranssit,

siell’ oli pappilan paksu Annastiina.

Oli pieniä pojan pätkii,

paljon tyttöjä nättii,

mutta niistä mukavin oli Miina.

2. Kaikki ne kävi käsityksin,

minä vain nurkassa yksin;

kukaan ei mun kanssani tahtonut tulla.

Menin minä Miinan luokse,

Miina sano: ”Nyt sinä juokse,

sulle kelpaa kyllä se kuppari-Ulla!”

3. Ville se viekas kettu,

joll’ oli naama kuin lettu,

pussasi Miinaa porstuan pimeässä.

Muiske se kuului, että

luulin satavan vettä,

mieleni musta oli kuin pataässä.

4. Uunilla kuppari-Ulla

pureskeli ranskanpullaa;

sinne se viittasi minuakin vierahaksi.

Siell’ oli toinen peli,

Ulla mua taputteli;

tuumi, että meitähän ois vain kaksi.

5. Luulin tulleeni saunaan,

Ulla kun kapsahti kaulaan,

jutteli mulle paljon mukavia.

Ulla kun antoi muiskun,

sanoin minä: tuiskun luiskun

ja pyysin päälle palan sokeria.

6. Nyt en mä enää huolis,

vaikka se Miinakin kuolis,

enkä sen tähden surra viitsi suotta.

Ennen otan minä Ullan,

saan siitä paremman kullan,

vaikk’ on sillä ikää puolen sataa vuotta.

Lähde: Pekkarinen, Tatu 1951: Iloinen testamentti: 115 valittua laulua. Koonnut Toivo Kärki. Oy Fazerin musiikkikauppa, Helsinki.