Kirkossa (Leino)
| Kirkossa Kirjoittanut Eino Leino |
- Pyhävaatteissa istuvi kansaa
- ja silkit välkkyelee,
- noin ankkurikellot kiiltää
- ja hopeat hohtelee.
- Tuoll’ impyen säihkyvi silmä
- ja puuntaa poskipää,
- tääll’ mummo ja vaarikin veisaa
- ja virttä hän vierittää.
- Myös pauhaten pappi saarnaa
- ja joukkoa herättelee,
- ja taivasta kohden kuoriin
- sanat sointuvat kajahtelee.
- Yhä ylemmäs taivahan taakse
- mun aatteeni entävi noin,
- avaruutta ma katselen, sieltä
- tätä ikäni katsella voin!
- On allani tähtien parvet
- ja ylläni tyhjyys vain,
- niin kirkkaasti Maakin tuikkii
- kanss’ tähtien loistele vain.
- On pisteellä tuolla Suomi
- avaruuden ivana vain,
- niin pientä on toimet siellä
- ja ahdasta toiminnat ain’.
- Ei kirkkoja tänne siinnä,
- ei virsien sävele soi,
- avaruutehen en minä kansan
- huokauksia kuulla voi.
- Entä Luojani! Tänne hän voisko
- rukouksia kansan ja maan
- ain’ kuulla kaukaa tuolta.
- Mitä onneton mietin taas!
Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.