Kirkossa (Leino)

Kirkossa Kirjoittanut Eino Leino

Pyhävaatteissa istuvi kansaa

ja silkit välkkyelee,

noin ankkurikellot kiiltää

ja hopeat hohtelee.

Tuoll’ impyen säihkyvi silmä

ja puuntaa poskipää,

tääll’ mummo ja vaarikin veisaa

ja virttä hän vierittää.

Myös pauhaten pappi saarnaa

ja joukkoa herättelee,

ja taivasta kohden kuoriin

sanat sointuvat kajahtelee.

Yhä ylemmäs taivahan taakse

mun aatteeni entävi noin,

avaruutta ma katselen, sieltä

tätä ikäni katsella voin!

On allani tähtien parvet

ja ylläni tyhjyys vain,

niin kirkkaasti Maakin tuikkii

kanss’ tähtien loistele vain.

On pisteellä tuolla Suomi

avaruuden ivana vain,

niin pientä on toimet siellä

ja ahdasta toiminnat ain’.

Ei kirkkoja tänne siinnä,

ei virsien sävele soi,

avaruutehen en minä kansan

huokauksia kuulla voi.

Entä Luojani! Tänne hän voisko

rukouksia kansan ja maan

ain’ kuulla kaukaa tuolta.

Mitä onneton mietin taas!

Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.