Kirkossa (Leino)

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kirkossa

Kirjoittanut Eino Leino


Pyhävaatteissa istuvi kansaa
ja silkit välkkyelee,
noin ankkurikellot kiiltää
ja hopeat hohtelee.
Tuoll’ impyen säihkyvi silmä
ja puuntaa poskipää,
tääll’ mummo ja vaarikin veisaa
ja virttä hän vierittää.
Myös pauhaten pappi saarnaa
ja joukkoa herättelee,
ja taivasta kohden kuoriin
sanat sointuvat kajahtelee.
Yhä ylemmäs taivahan taakse
mun aatteeni entävi noin,
avaruutta ma katselen, sieltä
tätä ikäni katsella voin!
On allani tähtien parvet
ja ylläni tyhjyys vain,
niin kirkkaasti Maakin tuikkii
kanss’ tähtien loistele vain.
On pisteellä tuolla Suomi
avaruuden ivana vain,
niin pientä on toimet siellä
ja ahdasta toiminnat ain’.
Ei kirkkoja tänne siinnä,
ei virsien sävele soi,
avaruutehen en minä kansan
huokauksia kuulla voi.
Entä Luojani! Tänne hän voisko
rukouksia kansan ja maan
ain’ kuulla kaukaa tuolta.
Mitä onneton mietin taas!


Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.