Korjuun tunnit
| Korjuun tunnit Kirjoittanut Kaarlo Sarkia |
- Oi varstan kalke, humu puimakoneen
- ja peltotieltä elokärryin jymy,
- en teitä kuullut ole päivään moneen!
- On huulilleni jähmettynyt hymy.
- On niinkuin vasta heräisin ma siihen,
- kun kuulen miesten huudot luota riihen,
- niin soi ne helähdyksin teräskirkkain.
- Jo laannut soitanto on kedon sirkkain,
- ja lehdon siivekkäiden orkesteri
- on hajaantunut. Hiljaisuus ja sumu
- pian tienoon piirittää, ja tyyntyy veri.
- Syysaamuun kiirii puimakoneen humu,
- se vonkuu, keinuu, huokaa kumeasti,
- ja suviöistä humaltuneen pääni
- ja sydämen, mi nautti sokeasti,
- syysvaloon herättää tuo syksyn ääni.
- Näin tyynesti en nähnyt päivään moneen.
- Oi korjuun tunnit, humu puimakoneen!
Lähde: Sarkia, Kaarlo 1931: Velka elämälle: runoja. WSOY, Porvoo.