Korkeimman oikeuden päätös murhasta 15.10.1985

D:R 85/101

N:o 2723

Esitelty 13.5.1985

KORKEIMMAN OIKEUDEN PÄÄTÖS

murhaa ynnä muuta koskevassa

jutussa

Annettu Helsingissä 15.10.1985

HAKIJA

Maanviljelijänleski A, Mäntyharju

VASTAPUOLET

Lääninsyyttäjän sijaan määrätty virallinen syyttäjä, nimismies C

Asianomistaja, diplomi-insinöörinvaimo D, Lappeenranta

RATKAISU, JOHON ON HAETTU MUUTOSTA

Itä-Suomen hovioikeuden tähän liitetty päätös 30.11.1984 n:o 2399/84

VAATIMUKSET JA LISÄKIRJOITUKSET

A on pyytänyt valituslupaa ja hakiessaan muutosta hovioikeuden päätökseen pyytänyt syytteen hylkäämistä. A on 4.2., 15.2. ja 1.3.1985 toimittanut tänne kirjoitukset, joihin on liitetty erinäistä lisäselvitystä.

VALITUSLUVAN MYÖNTÄMINEN JA VÄLITOIMET

Hakijalle on 13.3.1985 myönnetty valituslupa. Muutoksenhakemuksen johdosta nimismies C ja D ovat antaneet heiltä pyydetyt vastaukset. Lisäksi nimismies C on 4.3. ja 17.5.1985 toimittanut tänne kirjoitukset, joihin on liitetty erinäistä selvitystä.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

A:n 4.2., 15.2. ja 1.3.1985 tänne toimittamat kirjoitukset ovat saapuneet muutoksenhaulle säädetyn määräajan jälkeen. Nimismies C:n 4.3.1985 tänne toimitettu kirjoitus on saapunut ennen vastauksen pyytämistä ja C:n 17.5.1985 tänne toimitettu kirjoitus on saapunut vastauksen antamiselle määrätyn ajan jälkeen. Mainittujen kirjoitusten huomioon ottamiseen ei ole erityistä syytä.

Jutussa on selvitetty B:n kuolleen kotonaan aamuyöstä 21.3.1983. Kuoleman on todettu aiheutuneen vainajan kotitalon tulipaloon liittyneestä kuumuusvaikutuksesta. Lisäksi vainaja on ennen kuolemaansa hengittänyt savua ja häkää. Vainajan veressä on todettu kuolinhetkellä olleen runsas määrä amobarbitaalia. Määrä on ollut niin suuri, että sen on arvioitu saaneen aikaan syvän unen tai mahdollisesti tajuttomuuden.

Jutussa ei ole selvitetty varmuudella, miten ja milloin tulipalo on syttynyt ja amobarbitaali joutunut B:n vereen.

Syytetty A on johdonmukaisesta kiistänyt aiheuttaneensa tulipaloa tai antaneensa amobarbitaalia sisältäviä Amytal-tabletteja miehelleen tämän tietämättä.

Ristiriitaisesta selvityksestä huolimatta vaikuttaa ilmeiseltä, ettei tulipalo ole aiheutunut oikosulusta tai muusta sähkölaitteiden viasta. Myöskään varomaton tulen käsittely esimerkiksi kynttilöillä ei paloa koskevien havaintojen ja jälkikäteen suoritettujen kokeiden perusteella vaikuta mahdolliselta palon alkusyyltä. Jutun selvityksen perusteella on perusteltua lähteä siitä, että palo on tahallisesti sytytetty.

B on ollut tottunut ja tarkka lääkkeitten käyttäjä. Siten on ilmeistä, ettei hän vahingossa ole nauttinut runsasta yliannosta koiraa varten määrättyjä Amytal-tabletteja.

Mikään ei viittaa siihen, että joku kolmas ulkopuolinen henkilö olisi sytyttänyt tulipalon ja saanut B:n nauttimaan Amytal-tabletteja.

Tosin on todettava, ettei täysin voida sulkea pois sitäkään mahdollisuutta, että tulipalo olisi syttynyt sähkölaitteiden viasta ja että vainaja olisi erehdyksessä nauttinut yliannoksen tabletteja.

Sitä vaihtoehtoa, että A olisi sytyttänyt tulipalon ja antanut tabletit miehelleen, tukevia seikkoja ovat:

- Teolle on esitettävissä vahva motiivi. Luonnollisin selitys A:n ja B:n yli 30 vuoden ikäeron omanneiden puolisoiden 30.12.1982 solmitulle avioliitolle on lapsettoman B:n varakkuus ja taloudellisissa vaikeuksissa olleen A:n tarve löytää taloudelliseksi tuekseen varakas henkilö. Puolisoiden kesken on avioliiton solmimisen jälkeen ollut puhetta sellaisen testamentin tekemisestä, joka olisi vähentänyt A:n perintöoikeutta sairaalloisen miehensä jälkeen. Vaimon menneisyyteen on liittynyt monia sellaisia hänen henkilöönsä liittyviä seikkoja, joiden tulemista B:n tietoon A:lla on ollut perusteltu syy välttää ja jotka olisivat saattaneet melko piankin paljastua hänen aviopuolisolleen. - Epätodennäköistä, mutta kuitenkin mahdollisuuksien rajoissa on, että avioliiton solmimisen tausta ja puolisoiden keskinäiset suhteet olisivat olleet toisenlaiset eivätkä siten muodostaisi motiivia.

- Tulipalo on todennäköisesti jatkunut voimakkaana jo melko pitkään, ainakin runsaan tunnin, ennen kuin syytetty on lähtenyt ilmoittamaan siitä ja hakemaan apua. On luonnollista, ettei vainaja ole ehtinyt havaita paloa ajoissa nauttimiensa lääkkeiden vaikutuksen takia. Sen sijaan elämänkokemuksen mukaan epätodennäköistä on, ettei vastoin kertomustaan syytetty eikä hänen koiransa olisi havainnut paloa aikaisemmassa vaiheessa kuin noin yhtä tuntia ennen palokunnan saapumista paikalle. Syytetty on myös kertonut, ettei hän poistuessaan kotoaan ollut nähnyt liekkejä vaan ainoastaan runsaasti savua. Kuitenkin vajaa puoli tuntia myöhemmin eräiden todistajien havaintojen mukaan B oli palanut tunnistamattomaksi hahmoksi.

- Amytal-tablettien hankkimisesta A on antanut totuudenvastaisia tietoja, mikä on todennäköisimmin johtunut siitä, ettei hän ole halunnut tablettien hankkimisen tulevan miehensä tietoon. Tosin ei ole täysin poissuljettu sekään mahdollisuus, että B olisi ollut tietoinen Amytal-tablettien hankkimisesta ja niiden ensisijaisesta käyttötarkoituksesta.

- B:n nauttimista lääkeaineista aiheutunut syvä uni tai tajuttomuus ja samanaikaisesti syttynyt tulipalo sopivat yhteen, jos tarkoituksena on ollut hänen surmaamisensa.

Sitä vaihtoehtoa, että B olisi itse sytyttänyt tulipalon ja nauttinut yliannoksen Amytal-tabletteja, tukee lähinnä se, että hänellä syytetyn kertomuksen mukaan on ollut taipumusta masentua aviollisessa yhdyselämässä ilmenneestä kyvyttömyydestä ja siten hänellä on saattanut olla motiivi itsemurhaan. Tätä vastaan puhuu kuitenkin se, ettei vainaja tapahtumayötä edeltäneenä iltana ulkopuolisten tekemien havaintojen mukaan ole ollut masentunut vaan päinvastoin. Jutussa esitetty "jäähyväiskirje", jonka merkityskin jää epäselväksi, ajoittuu viikkoja aikaisempaan ja erilaiseen tilanteeseen eikä sillä ole selitysarvoa esillä olevassa tilanteessa. Itsemurhaa vastaan on, mahdollinen motiivi huomioon ottaen, myös tekotapa ja tilanteeseen liittyvän "jäähyväiskirjeen" puuttuminen.

Täyttä varmuutta syytetyn syyllisyydestä ei siten voida esitetyn selvityksen perusteella saada, mutta sitä tuomitseminen ei edes henkirikosta koskevassa jutussa edellytä.

A:n syyllisyyden tueksi esitetyt seikat muodostavat kokonaisuutena varsin vahvan ja uskottavan näytön hänen syyllisyydestään.

Sen sijaan jää varsin epätodennäköiseksi, että tulipalo olisi syttynyt sähkölaitteiden viasta tai varomattomasta tulenkäsittelystä ja että vainaja olisi nauttinut erehdyksessä yliannoksen koiralle määrättyä lääkettä sekä että nämä kaksi erillistä tapahtumaa olisivat sattumalta ajoittuneet niin lähekkäin toisiaan. Myöskään ulkopuolisen kolmannen syyllistyminen tekoihin ei tunnu käytännössä mahdolliselta, vaikka teoreettisesti sekin on otettava lukuun, kun varmuutta tapahtumien kulusta ei voida saada. Samoin itsemurha on ilmeisen epätodennäköinen vaihtoehto.

Kun muut vaihtoehdot ovat niinkin epätodennäköisiä, voidaan esitetyn selvityksen perusteella päätyä siihen, että A:n syyllisyys miehensä surmaamiseen ja hovioikeuden päätöksessä hänen syykseen luettuihin rikoksiin on näytetty toteen. Näin ollen ei ole syytä hovioikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen.

Päätöslauselma

A:n ja nimismies C:n edellä mainitut kirjoitukset jätetään huomiotta.

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.

KORKEIN OIKEUS:

Esittelijän mietintö

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot.

Vanhempi oikeussihteeri E: A:n 4.2., 15.2. ja 1.3.1985 tänne toimittamat kirjoitukset ovat saapuneet muutoksenhaulle säädetyn määräajan jälkeen. Nimismies C:n 4.3.1985 tänne toimitettu kirjoitus on saapunut ennen vastauksen pyytämistä ja C:n 17.5.1985 tänne toimitettu kirjoitus on saapunut vastauksen antamiselle määrätyn ajan jälkeen. Mainittujen kirjoitusten huomioon ottamiseen ei katsottane olevan erityistä syytä.

Esitetty selvitys ei tue A:n kertomusta koiran tarvitsemasta huumaavasta lääkityksestä. Päinvastoin asiakirjoista käy ilmi, että koira, ollessaan hoidossa syksyllä 1982 yli kuukauden ajan F:n luona Vihdissä, A:n ja B:n Ruotsin matkan ajan 28.-31.1.1983 eräässä koiratarhassa Sipoossa sekä tulipalon jälkeen ensin yhdessä A:n kanssa ja tämän pidätyksen jälkeen yksin G:n ja H:n luona Mäntyharjulla kaikkiaan noin puolentoista kuukauden ajan, ei ollut sille suoritettujen hoitotoimenpiteiden yhteydessä huumaavaa lääkitystä tarvinnut. Lääkkeitä määränneet eläinlääkärit eivät itse olleet pitäneet huumaavaa lääkitystä koiran hoidon vuoksi tarpeellisena, mutta olivat kuitenkin sitä A:n nimenomaisesta toivomuksesta määränneet. Kukaan ei ole nähnyt koiralle annetun huumaavaa lääkitystä ja A:n tulipalon jälkeen 25.3.1983 hankkimat 10 Amytal-tablettia on pidätyksen yhteydessä löydetty hänen hallustaan.

B:n veressä on hänen kuollessaan ollut 6-10 Amytal-tabletin sisältämä määrä amobarbitaalia, joka on mainittujen tablettien ainoa vaikuttava aine. Muista A:lla ja B:llä käytössä olleista lääkkeistä ei ole löydetty amobarbitaalia. Suositeltu annostus mainittuja tabletteja on unilääkkeeksi 1-3 tablettia ja rauhoittavaksi lääkkeeksi 1/2-1 tablettia 2-3 kertaa päivässä. Lääkkeen joutumistapa B:n elimistöön on jäänyt selvittämättä. Suuren lääkeainepitoisuuden vuoksi on kuitenkin epätodennäköistä, että B olisi nauttinut tabletit itse unilääkkeeksi tai erehdyksessä sydänlääkkeiden sijasta. Yhtenä mahdollisuutena on tuotu esille se, että B olisi nauttinut tabletit itsemurhatarkoituksessa, mihin muun muassa hovioikeuden päätöksessä mainitun "jäähyväiskirjeen" on katsottu viittaavan.

A:n kertomuksen mukaan edellä mainittu "jäähyväiskirje" oli kirjoitettu A:n ja B:n 28.-31.1.1983 tekemän Ruotsin matkan aikana eli miltei kaksi kuukautta ennen tulipaloa. Kirje ei ole sisällöltään yksiselitteinen ja se voikin yhtä lailla hovioikeuden selostamin tavoin liittyä A:n ja B:n välisiin taloudellisiin ratkaisuihin, jotka olivat olleet jo ennen Ruotsin matkaa esillä ja johtaneet ainakin avioehtosopimuksen allekirjoittamiseen heti matkan jälkeen. Mainitun kirjeen ja A:n kertomusten lisäksi jutun asiakirjoissa ei ole selvitystä, joka viittaisi siihen, että B olisi suunnitellut itsemurhaa. Päinvastoin B on todistajien kertomuksista päätellen vaikuttanut elämänmyönteiseltä ja avioliittoonsa tyytyväiseltä vielä tulipaloa edeltäneenä iltanakin ollessaan yhdessä A:n ja H:n kanssa vierailemassa serkkujensa luona Mäntyharjun keskustassa.

Tulipalo on suoritettujen tutkimusten mukaan todennäköisesti alkanut rakennuksen keittiöstä, jonka lattia ja katto olivat palaneet puhki. Vastaavanlaisen palojäljen aikaansaaminen lattiaan tutkimusten yhteydessä suoritetussa kokeessa oli kestänyt noin kahden tunnin ajan ja edellyttänyt lattialle sytytetyn nuotion jatkuvaa seurantaa palon ylläpitämiseksi. Valtion teknillisen tutkimuslaitoksen lausunnon mukaan lattian eristeet olivat palamatonta lasivillaa ja tarkastusinsinööri I:n todistajanlausunnon mukaan sähköjohdot eivät voineet olla syynä tulipaloon eivätkä edes olleet voineet ylläpitää palamista niissä käytetyn materiaalin vuoksi. Jutussa esitetyn selvityksen perusteella tulipalolle ei ole osoitettavissa luonnollista syttymissyytä. Esiintuodun osittaisen oikosulun eteneminen tulipalon asteelle on edellä lausutun valossa ollut epätodennäköistä ja palon eteneminen olisi joka tapauksessa ollut hyvin hidasta.

A ja B ovat tapahtumaa edeltäneenä iltana olleet vierailulla B:n serkkujen luona ja sieltä palattuaan A:n kertomuksen mukaan kello 21 jälkeen nauttineet iltapalaa, minkä jälkeen A:n mentyä nukkumaan B oli vielä jäänyt katsomaan televisiota. A oli kertomansa mukaan herännyt aamulla koiran herättämänä, minkä jälkeen hän todettuaan tilanteen oli suorittanut hovioikeuden päätöksessä selostetut pelastusyritykset ja niiden epäonnistuttua mennyt jalkaisin noin 150 metrin päässä olevaan lähimpään naapuriin saadakseen apua paikalle. A on löydetty kylmissään istumasta mainitun naapurin ulkoportailta noin kello 6.25 aikaan. Suoritetussa rekonstruktiokokeessa A:n kertomiin pelastusyrityksiin ja naapuriin menoon ripeästi kävellen oli kulunut aikaa vajaat 6 minuuttia. Tämän mukaan A olisi herännyt noin kello 6 aikoihin.

Palopaikalle oli heti kello 6.30 jälkeen saapunut useita henkilöitä. Eräät heistä olivat pian kello 6.30 jälkeen katsoessaan B:n makuuhuoneen ikkunasta sisälle nähneet B:n ruumiin yläosan kihlakunnanoikeuden päätöksessä selostetuin tavoin niin pahoin palaneena, etteivät he olleet kyenneet tätä tunnistamaan, vaan olivat luulleet näkemäänsä patsaaksi.

B on löydettäessä ollut makuuhuoneessaan polvillaan leuka ompelukonetta vasten allaan palamaton asiakirjasalkku. Lääninoikeuslääkärin todistajanlausunnon mukaan B:n on täytynyt olla tulipalossa noin kahden tunnin ajan tullakseen siihen tilaan, missä hän ruumiinavaustilaisuudessa ja edellä mainittujen todistajien kertoman mukaan oli ollut. B:n on näin ollen täytynyt olla tulipalossa ainakin jo kello 6 aikaan aamulla. Jutussa esitetyn selvityksen mukaan amobarbitaalin vaikutus alkaa ½-1 tunnin kuluttua nauttimisesta ja sen syvin vaikutus on 3-6 tunnin kuluttua nauttimisesta. Ruumiinavauslausunnon mukaan B:n nauttima määrä on johtanut myrkytystilaan, mutta lääkintöhallituksen antaman lausunnon mukaan vaikutus on hyvin yksilöllinen, ja kysymykseen siitä, olisiko B voinut herätä tulipaloon ja kyennyt liikkumaan, oli lausunnon mukaan mahdotonta vastata.

Jutun tutkimusten yhteydessä tulipalon aikaansaamiseksi suoritettujen edellä mainittujen rekonstruktiokokeiden perusteella on epätodennäköistä, että B itse olisi kyennyt aikaansaamaan tulipalon, joka edetäkseen siten kuin nyt oli tapahtunut, olisi edellyttänyt jatkuvaa silmälläpitoa. On myös epätodennäköistä, että B taikka joku ulkopuolinen henkilö olisi A:n ja etenkään tämän koiran huomaamatta kyennyt suorittamaan palon sytyttämisen ja sen jatkumisen edellyttämät toimet. Samasta syystä on myös mahdollisen oikosulun sytyttämän palon huomaamaton eteneminen epätodennäköistä. B:n ja A:n makuuhuoneet ovat sijainneet käytävän vastakkaisilla puolilla siten, että niiden kynnysten etäisyys toisistaan on ollut vajaat kaksi metriä. Siitä huolimatta A:n koira olisi hänen kertomuksensa mukaan reagoinut paloon vasta, kun se ilmeisesti oli jo edennyt keittiöstä, jonka ja B:n makuuhuoneen välissä oli olohuone, B:n makuuhuoneeseen. Jutussa suoritetut tutkimukset eivät tue A:n kertomusta hänen tulipaloaamuna suorittamistaan pelastusyrityksistä.

A:n kertomusten sisältämät ristiriitaisuudet voivat osaksi saada selityksensä hänen taipumuksestaan muunnella tosiasioita eikä niistä kaikista sen vuoksi voi tehdä hänen syyllisyyttään tukevia johtopäätöksiä. Kertomukset ovat kuitenkin monissa merkityksellisissä kohdissa tosiasioita vastaamattomia. Tulipalon luonnollisen syttymissyyn puuttuminen, epätodennäköisyys tulipalon syttymisestä B:n itsensä tai jonkun ulkopuolisen henkilön sytyttämänä, yhtaikaisen itsemurhatarkoituksessa tai erehdyksessä tapahtuneen lääkkeen nauttimisen ja oikosulusta syttyneen tulipalon epätodennäköisyys ja tulipalon huomaamattoman etenemisen epätodennäköisyys muodostavat yhdessä A:n monissa kohdin totuutta vastaamattomien ja ristiriitaisten kertomusten kanssa yhdensuuntaisen ja syytettä vahvasti tukevan kokonaisuuden.

Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsonee selvitetyksi, että A on syyllistynyt hovioikeuden hänen syykseen lukemiin yksin teoin tehtyihin murhaan ja murhapolttoon, minkä vuoksi hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muutettane.

Oikeusneuvos J: Esitetyn selvityksen mukaan B:n omistaman tilan asuinrakennus on johonkin aikaan aamuyöllä 21.3.1983 syttynyt tuleen. Talossa ovat asuneet vain B ja A, jotka ovat nukkuneet eri huoneissa. B on saanut palossa surmansa ja hänen ruumiinsa on palanut pahoin sekä rakennus turmeltunut. Suoritetussa ruumiinavauksessa B:n veressä on todettu syvän unen tai tajuttomuuden aikaansaava määrä amobarbitaalia. Tätä ainetta on Amytal-tableteissa, joita eläinlääkäri on määrännyt A:n koiran huumaamiseksi koiran peräsuolivaivan vuoksi tapahtuvan suolen tyhjentämisen suorittamista varten. Amytal on tarkoitettu lähinnä ihmisille, annostuksen määrästä riippuen, uni- tai rauhoittavaksi lääkkeeksi. Lääkkeen univaikutus alkaa ½-1 tunnin ja on voimakkaimmillaan 3-6 tunnin kuluttua nauttimisesta. A on kertonut, että tabletteja, joita palon sattuessa oli ollut vielä jäljellä, oli käytetty eläinlääkärin määräämään tarkoitukseen ja että tätä oli tapahtunut B:n tieten ja avustuksella. Vaikkakaan kenenkään sivullisen ei ole selvitetty nähneen koiraa huumattuna, ei A:n asiasta kertomaa voida katsoa osoitetun valheelliseksi huomioon ottaen, että koiran on näytetty pysytelleen talon pihamaalla ja että A ja B ovat olleet varsin vähän kanssakäymisissä muiden ihmisten kanssa. A:n kertoman mukaan B on myös tiennyt tablettien säilytyspaikan. Jutussa ei ole selvitetty, miten amobarbitaalia on joutunut B:n vereen. Näyttöä ei ole siitä, että A oli huumatakseen tai surmatakseen B:n antanut tälle mainittuja tabletteja salaa juoman tai ruuan yhteydessä taikka muutoin. Juomaan tai ruokaan sekoitettuina tämä ei ilmeisesti olisi edes voinut tapahtua B:n huomaamatta ottaen huomioon tarvittavan tablettimäärän aiheuttaman karvaan maun. Mainittu tulipalo on ilmeisesti alkanut rakennuksen keittiöstä. Sen lattiaan on palanut noin 60 x 100 cm:n suuruinen aukko lattian alla kulkeneiden sähköjohtojen kohdalle. Todennäköistä ei ole, että palo olisi saanut alkunsa näissä johdoissa tapahtuneesta oikosulusta, vaikka sitäkään mahdollisuutta ei voida sulkea pois. Aukko ei kuitenkaan välttämättä osoita, että palo olisi alkanut lattiasta sen kohdalta. Näyttöä ei ole siitä, että A olisi sytyttänyt rakennuksen tuleen lattialla tämän aukon kohdalla ylläpidetyn tulen avulla tai muutoin, vaan myös palon syy on jäänyt selvittämättä.

Edellä olevan perusteella katson jääneen näyttämättä, että A olisi syyllistynyt alempien oikeuksien hänen syykseen lukemiin rikoksiin. Sen vuoksi kumoan alempien oikeuksien päätökset sekä hylkään A:ta vastaan jutussa ajetun syytteen ja vapautan hänet jutussa tuomitusta rangaistuksesta ja kaikesta korvausvelvollisuudesta sekä määrään, ettei Kuhmoisten kihlakunnanoikeuden 21.3.1982 A:lle ehdollisesti tuomitsemaa 6 kuukauden vankeusrangaistusta ole tämän jutun vuoksi pantava täytäntöön ja että B:n ruumiinavauksesta aiheutuneet kustannukset jäävät valtion vahingoksi. - Korkeimman oikeuden päätöslauselmassa mainittujen kirjoitusten huomiotta jättämisen osalta olen samaa mieltä kuin enemmistö.

Oikeusneuvos K: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos J.

Lähde

• Korkeimman oikeuden päätös 15.10.1985, D:R 85/101.

Huomautus

• Henkilöiden nimet on korvattu kirjaimella. Alkuperäisessä asiakirjassa henkilöiden nimet ovat kokonaisina.