Korkeimman omakätisesti allekirjoitettu Käskykirje. Koskeva Hallitsijan Armonosotuksia asujamille Romanowin Suvun kolmisatavuotisen hallituksen johdosta. 1913

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun


1913

No 5


K O K O E L M A
SUOMEA KOSKEVIA LAKEJA JA ASETUKSIA,
JOILLA ON YLEISVALTAKUNNALLINEN MERKITYS.
23 helmikuuta (8 maaliskuuta).
____________________________________________________


Korkeimman omakätisesti allekirjoitettu Käskykirje.
371. Koskeva Hallitsijan Armonosotuksia asujamille Romanowin
Suvun kolmisatavuotisen hallituksen johdosta.


Käskykirje Hallitsevalle Senaatille.
Julkaistu N:o 45 Hallituksen säännösten ja määräysten kokoelmaa helmik 21 p:ltä 1913.
_______________

Kolmen vuosisadan kunniaksi, jotka nyt ovat kuluneet siitä, kun kansa yhteisesti valitsi Tsaariksi ensimäisen Hallitsijan Romanovien Huoneesta, on Meille mieluista, vanhan tavan mukaan, merkitä tämä vuosi laupeuden töillä ja suomalla Meidän rakkaille alamaisillemme erilaisia armonosotuksia, vapauksia ja helpotuksia. Yhtyköön Meidän uskollinen liittolaisemme vaivojen ja raskaiden koettelemusten aikoina, Venäjän kansa, Meidän kanssamme tänäkin juhlapäivänä, jolloin rukouksin muistellaan Meidän Esi-isiämme — Venäjän maan kuuluja Huoltajia.

Seuraten Heidän korkeata esimerkkiään ja samalla kuunnellen Oman sydämemme ääntä. Me emme ole voineet, ennen kaikkia, olla huomaamatta maalaisväestön orpolasten kovaa kohtaloa, jotka useinkin ovat kaikkea hoitoa ja jopa ruokaakin vailla. Lukien tämän Keisarikunnan maalaiskunnissa käytetyn varattomien orpojen epätyydyttävän hoitotavan sekä paikallisten yhteiskunnallisten laitosten ja yksityishenkilöiden tämänsuuntaisen toiminnan erilaisuuden syyksi, Me olemme katsoneet tarpeelliseksi tätä tärkeätä asiata varten asettaa erityisen komitean, jonka tehtäväksi annamme yhdistää huolenpidon noista lapsista sekä avustaa laitoksia, joille niiden hoito kuuluu, jotta heistä, saatuaan kasvatuksen ja hankittuaan maalaisoloissa tarvittavat tiedot, tulisi valtakunnalle hyödyllisiä työntekijöitä.

Tunnustaen Meidän Keisarikunnassamme ensimäisellä sijalla olevan aatelissäädyn paikkakunnilla hyödyllisen toiminnan, joka perustuu maanviljelykseen ja jota elähyttää isiltä peritty alttius venäläisen valtakunta-aatteen perusjuurille. Me olemme katsoneet tarkoituksenmukaiseksi tarjota apua Meidän uskolliselle aatelistollemme antamalla sille varoja aatelisapukassojen ynnä muiden tämän säädyn keskinäisten avunantolaitosten lujittamista ja kehittämistä varten.

Elokuun 12 p:nä 1906 olimme Me käskeneet jättämään Talonpoikaissäädyn Maapankin haltuun Apanaasilaitoksen maat, määräten sittemmin, että näiden maiden myynnistä saatavista voittovaroista on muodostettava erityinen rahasto apurahain antoa varten maalaisväestölle maanviljelystarpeisiin. Alati huolehtien talonpoikain maataloudesta, olemme Me katsoneet ajan tulleen eroittaa nämä voittovarat eri pääomaksi avunantoa varten maalaisväestön talousolojen parantamiseksi erityisten tätä pääomaa varten laadittavien säännösten perusteella.

Niinikään Me olemme katsoneet ajan tulleen kokonaan poistaa tileistä ne lainat, jotka 15 p. maalisk. 1906 annetun lain mukaan oli myönnetty erisäätyisille maanviljelijöille talouden kannattamiseksi heidän maatiloillansa, joita oli raastettu sisällisen levottomuuden surkuteltavana aikana sattuneissa mellakoissa.

Erityisellä käskyllä 22 p:ltä joulukuuta 1912 olemme Me antaneet Ministereille ja eri hallintohaarojen Ylijohtajille ohjeita vapautuksista Armollisten palkintojen saantiin esitettäessä niin hyvin vakinaisessa valtionvirassa olevia kuin myöskin hyväntekeväisyydestään tai yleishyödyllisestä toiminnastaan huomattavia henkilöitä.

Riippumatta tästä olemme Me, palkitaksemme eri aloilla palvelevien virkamiesten työintoa, katsoneet kohtuulliseksi, ennen uuden yleisen asetuksen antamista eläkkeistä ja apurahoista, ryhtyä muutamiin toimiin virkamiesten ja heidän perheittensä eläketurvan parantamiseksi myöntämällä, hyväksyttävissä tapauksissa, korotettujen eläkkeiden ja apurahojen antamisesta voimassa olevien säännösten vapaampaa käyttöä virkavuosien lukuun nähden. Samalla olemme me velvoittaneet Ministerit ja eri hallintohaarojen Ylijohtajat pitämään huolta virkamiesten lasten kasvatusta varten säädetyssä järjestyksessä pyydettävien varojen lisäämisestä etupäässä nuorempien virkamiesten avustukseen.

Tietoisena Meidän Keisarikuntamme taloudellisen kehityksen perustana olevan maanviljelystyön tärkeästä merkityksestä ja hyödystä, olemme Me katsoneet kohtuulliseksi perustaa kunniamerkin henkilöitä varten, jotka ovat tehneet itsensä huomattaviksi hyödyllisellä työskentelyllä maatalouden alalla.

Kiinnittäen huomion naisten uutteraan toimintaan valtion sekä yhteiskunnan palveluksen eri aloilla, Me olemme nähneet hyväksi perustaa erityisen kunniamerkin heidän ansioittensa palkitsemista varten.

Muistaen edelleen niitä, jotka puutteen takia tai muista syistä eivät ole säännöllisesti suorittaneet erilaatuisia veroja tai maksuja, Me olemme päättäneet helpoittaa heidän tilaansa tykkänään tai osittain tileistä poistamalla heidän velkansa kruunulle.

Lopuksi Me emme ole unhottaneet niitäkään alamaisistamme, jotka oikeuden päätöksen nojalla tai hallinnollista tietä tuomittuina kärsivät rangaistusta rikoslain rikkomisesta tai tottelemattomuudesta valtiomahdin määräämää järjestystä vastaan ja syystä tai toisesta ansaitsevat osanottoa, käskien kokonaan tai osittain vapauttaa heidät kärsimästä Tämän mukaan o l e m m e   M e   Armossa s u v a i n n e e t   k ä s k e ä   seuraavasti:

I. Maalaisväestön orpolasten hoidon parantamista varten, säätyyn ja uskontunnustukseen katsomatta sekä hallituksen, yhteiskunnan ja yksityisten henkilöiden tällaista hoitoa tarkoittavan toiminnan yhtenäistyttämistä varten on asetettava erityinen Romanowilaiseksi kutsuttava komitea. Perusteet tämän komitean asettamiselle ja sen toimintajärjestys määrätään erityisellä ohjesäännöllä, jotapaitsi tälle laitokselle myönnetään sen hedelmällisen toiminnan turvaamiseksi valtakunnan rahastosta tarpeellisia avustuksia, jotka anotaan säädetyssä järjestyksessä.

II. Valtion Aateli-Agraaripankin vararahastosta otetuilla varoilla on perustettava Romanowin Hallitsijasuvun kolmisatavuotisen hallituksen muistoksi korkoa kasvavista valtiopapereista erillään oleva kymmenen miljoonan suuruinen koskematon varasto, jonka tuottamat korot käytetään keskinäistä avustusta varten perustettujen kuvernementtien aateliskassain ja muiden keskinäistä avunantoa tarkoittavien aatelislaitosten peruspääomain vahvistamiseksi, tarkoituksella osottaa paikallisille perinnöllisille maataomistaville aatelismiehille mahdollista avustusta heidän maatiloiltaan hypoteekkilaitoksille tulevien maksujen asianomaista suorittamista varten. Tätä koskevat yksityiskohtaiset säännöt jätetään, sittenkun Ministerineuvosto on ne tarkastanut, Meidän vahvistettavaksemme.

III. Niistä voittovaroista, jotka koituvat Talonpoikais-Agraaripankille elokuun 12 päivänä 1906 päivätyn asetuksemme nojalla sen haltuun jätettyjen Keisarillisten tilusten myynnin kautta, on perustettava erityinen koskematon M e i d ä n   N i m e ä m m e   kantava pääoma Romanowin Hallitsijasuvun kolmisatavuotisen hallituksen muistoksi, ja vuodesta 1913 alkaen ovat nämä varat Pankin tilinpäätöstä tehtäessä Talonpoikais-Agraaripankin valtiotodisteina vuosittain siirrettävät mainittuun pääomaan kunnes se nousee viiteenkymmeneen miljoonaan, jolloin tämän pääoman tuottamat korot sekä mikä nousee yli viidenkymmenen miljoonan ruplan ovat Maanjärjestelyn ja Maanviljelyksen Ylihallituksen toimesta käytettävät toimenpiteisiin, jotka tarkoittavat työolojen parantamista ja maalaisväestön taloudellista tukemista Meidän Vahvistettavanamme olevien sääntöjen määräämässä järjestyksessä.

IV. Maksamatta olevat lainat, jotka maaliskuun 15 päivänä 1906 Armollisesti vahvistetun Valtakunnan Neuvoston päätöksen (lakikok. 451 art.) nojalla myönnetystä määrärahasta ovat annetut maatalouden entiselleen asettamista varten agraarilevottomuuksista kärsimään joutuneilla tiloilla, ovat samoinkuin näiden lainain aiheuttamat rästit ja helmikuun 21 päivään 1913 asti niiden johdosta maksettavaksi pannut sakkorahat tileistä poistettavat.

V. Tästä riippumatta vahvistamamme, niitä etuoikeuksia koskeva asetus, jotka käsillä olevan historiallisen merkkipäivän johdosta myönnetään armonosotuksia hankittaessa valtion palveluksessa oleville tahi hyväntekeväisyyden ja yleishyödyllisen toiminnan aloilla kunnostautuneille henkilöille, on voimaan pantava.

VI. Ministerineuvosto oikeutetaan, kunnes annetaan uusi eläkkeitä ja lahjapalkkioita koskeva asetus, harkitessaan Ministerien ja erinäisten osastojen Päälliköiden esityksiä korotettujen eläkkeiden ja lahjapalkkioiden hankkimisesta virkaeron saaneille virkamiehille ja virassa olleiden henkilöiden perheille sallimaan huomioon otettavissa tapauksissa voimassa olevan eläkkeiden ja lahjapalkkioiden myöntämisessä noudatettavan järjestyksen lievempää sovelluttamista niiden suuruuteen vaikuttavien virkavuosien määräämässä suhteessa. Samalla oikeutetaan virkakuntain Ylijohtajat ryhtymään toimenpiteisiin korotettujen määrärahojen hankkimiseksi säädetyssä järjestyksessä seuraaviksi vuosiksi apurahojen antamista varten alaisilleen virkamiehille lasten kasvatusta varten, ehdolla että tähän tarkoitukseen osotetut määrärahat etupäässä käytetään asemaansa nähden vähimmin turvattujen virkamiesten tarpeiden tyydyttämiseen tässä kohden.

VII. Itsenäiset talonpojat, jotka ennen helmikuun 21 päivää 1913 ilman asianomaista lupaa ovat siirtyneet Uraalin takaisiin seutuihin ja uusilla asuinpaikoillaan hankkineet itselleen maanviljelystilan, saavat nauttia kaikkia niitä etuoikeuksia, jotka lain mukaan tulevat asianomaisia määräyksiä noudattamalla siirtyneiden talonpoikain hyväksi, asevelvollisuuteen nähden myönnettäviä helpotuksia lukuunottamatta.

VIII. Maanjärjestelyn ja Maanviljelyksen Ylihallituksen menoarvion mukaan maanjärjestelyä varten annettaviksi apurahoiksi myönnetyistä varoista on suoritettava 75,000 ruplaan asti raha-apujen myöntämiseksi ilman takaisinmaksuvelvollisuutta vuonna 1913 niille maalaisille, jotka tiloillaan ovat järjestäneet mallitalouksia, ja nämä raha-avut ovat nimitettävät "palkinnoiksi Romanowin Hallitsijasuvun kolmisatavuotisjuhlan muistoksi".

IX. Henkilöille, jotka ovat haavoitettujen hoitamista varten asetetun Aleksanterin Komitean suojeluksen alaiset, on myönnettävä seuraavat helpotukset ja avustukset: 1) virassa oleviksi merkityille varattomille, yllämainittuihin henkilöihin kuuluville esikunta- ja yliupseereille on myönnettävä oikeus avustuksen saantiin lasten, kumpaakin sukupuolta, opetusta varten kodeissa: 6 vuotta nuoremmille 80 ruplaa vuodessa ja 6—12 vuoden ikäisille, elleivät lapset siihen asti ole kruunun tahi muista apulähteistä otettujen varain kustannuksella tulleet otetuiksi oppilaitoksiin, 120 ruplaa vuodessa kutakin lasta kohti; tätä tarkoitusta varten on invaliidirahaston menoarvioon vuosittain otettava 25,000 ruplan suuruinen määräraha; 2) kenraalien, esikunta- ja yliupseerien sekä muiden vastaavassa virka-arvossa olevien sotilashenkilöiden lesket, vanhemmat ja orpolapset, joiden huolenpitäjät ovat olleet haavoitettujen hoitamista varten asetetun Aleksanterin Komitean suojeluksen alaisina 2:sen luokan haavoitettuina, oikeutetaan eläkkeen saantiin invaliidirahastosta tutkimatta kysymystä perheen huolenpitäjän kuoleman syystä, ja 3) invaliidirahaston menoarvioon otetaan vuosittain 10,000 ruplan suuruinen erä lahjapalkkioiden antamista varten haavoitetulle alipäällystölle ja miehistölle, jotka ovat palvelleet sellaisissa sotaväen osastoissa, joiden Päällikköinä on tahi on ollut joku Keisarilliseen Huoneeseen kuuluva Henkilö, ja on näille lahjapalkkioille annettava nimitys: "Keisari Nikolai II:sen apuraha Romanowin Hallitsijasuvun kolmisatavuotisjuhlan muistoksi".

X. Hallitsijasukumme kolmisatavuotisjuhlan muistoksi perustetaan, erinäisten määräysten perusteella, erityisiä juhlamitaleja, toinen pöydällä pidettävä, toinen rinnalla kannettava.

XI. Kaikille helmikuun 21 päivänä 1913 virassa oleville kreikkalaiskatolisille papeille, sekä munkeille, että muuhun papistoon kuuluville, annetaan oikeus Romanowin Hallitsijasuvun kolmisatavuotisjuhlan muistoksi kantaa rinnalla juhlamerkkiä.

XII. Henkilöitä varten, jotka ovat kunnostautuneet hyödyllisellä toiminnalla maanviljelyksen alalla perustetaan kunniamerkki.

XIII. Naissukupuolta olevien henkilöiden erinäisillä aloilla valtion ja kunnan palveluksessa osottamien ansioiden kehoitukseksi perustetaan näitä henkilöitä varten kunniamerkki erityisten tätä kunniamerkkiä koskevain määräysten perusteella.

XIV. Sotilashenkilöt, jotka ennen helmikuun 21 päivää 1913 ovat menneet avioliittoon rikkomalla tässä kohden sotilashenkilöitä varten annettuja erityisiä määräyksiä vastaan, ovat vapautettavat kaikesta edesvastuusta.

XV.   1. Kaikki lakkautetut, maksamatta olevat välittömät verot, t. s. lakkautetut lunastusmaksut, henkiverot Siperiassa sekä uudestaan liitetyssä osassa Bessarabiaa (Ismailin piiri), ovat tileistä poistettavat, samoin ovat tileistä poistettavat maksamatta olevat jäännökset poliisin ylläpitämistä varten Pietarin esikaupungeissa olevia kiinteistöjä rasittavasta puoliprosenttiverosta.

2. Tammikuun 1 päivään v. 1913 ja tämän käskykirjaan[1] julkaisupäivään suorittamatta olevat seuraavat verot ja maksut: a) ne talonpoikien maanlunastusverot, joita marraskuun 3 p. 1905 annetulla Armollisella manifestilla ei ole anteeksi annettu; b) talonpoikien kruununmaavero ja muu maavero, Välittömäin verojen Departementin 2 art. 1 §:n mukaisesti laskettuna: perusvero ja talonpoikien maan lisävero sekä Siperian talonpoikien maavero sekä maata omistusoikeudella hallitsevilta vierasheimoisilta tuleva vero; c) uutisasukasten maksut ja verot, joita näiden on suoritettava heidän määräämättömäksi ajaksi käytettäväkseen luovutetusta kruunun maasta; d) savumaksut taloista ja kylistä sekä ulosteot gmintuomioistuinten ylläpitämiseksi Puolan tsaarikunnassa: e) yksityiset semstvomaksut bashkiirimaan jakamisesta; f) ulosteot kiinteimistöistä Bessarabian uudestiliitetyssä osassa; g) maksut Astrakanin kuvernementissä olevain kirgiisien ja kalmukkien karjoista; h) telttamaksut; i) henkilöveroja: paimentolais- ja kierteleväin vierasten kansanheimojen turkisverot sekä maanjakoverot (välittömäin verojen Departementin rahasäännön 7 art. 1 §) ynnä j) se rahavastike, jota Kaukaasian alkuasukkaat suorittavat henkilökohtaisen asevelvollisuuden asemesta — ovat täyteen määräänsä annettavat anteeksi, mutta perimättömät verorästit kiinteimistöistä kaupungissa, esikaupungissa ja kauppalassa sekä verot kaupunkikiinteimistöistä Veiksel-alueen kuvernementissä (lakikok. V nid. ohjes. välittömistä veroista), joiden sijaan nyt on asetettu valtiovero kiinteimistöistä kaupungissa, esikaupungissa ja kauppalassa, lukuunottamatta Puolan Tsaarikunnan kuvernementtien esikaupungeita (lakikok. vuodelta 1910 art. 1199), — ovat annettavat anteeksi puoleen määräänsä.

3. Helmikuun 21 päivään 1913 maksamattomat rästit siitä maaverosta, jota kabinettimme hallinnonalaisten Altain ja Nertchinskin piirien entiseen ruukinväestöön kuuluneitten talonpoikain tahi heidän perheittensä olisi tullut suorittaa perusasiakirjain mukaan taikka nautinto-oikeudesta siihen maahan, mikä heidän viljeltävänään oli sellaisissa asiakirjoissa määrätyn alan lisäksi, annetaan anteeksi.

4. Tammikuun 1 päivään 1913 ja helmikuun 21 päivään 1913 maksamattomista rästeistä elinkeinoperusverosta (lakikok. V nid. art. 366–559 ohjes. välitt. verosta 1903 vuoden pain.) — lukuunottamatta kuitenkaan sellaisilta yrityksiltä, jotka ovat velvolliset antamaan julkisen tilin ja niiltä, jotka mainitaan välitt. verojen ohjesäännön artiklassa 521 (lakik. V nid. 1903 vuoden pain.), annetaan anteeksi ne rästit, mitkä eivät nouse yli 50 ruplan; mainittua summaa suuremmista rästeistä annetaan anteeksi viisikymmentä ruplaa kultakin.

5. Seuraavat sakot ja sakkokorot, jotka olisivat olleet suoritettavat tammikuun 1 päivään 1913 tai helmikuun 21 päivään 1913, mutta, joita asianomaiset eivät vielä ole suorittaneet annetaan anteeksi, nimittäin: a) kaikenlaiset sakot ja sakkokorot kruunulle suoritettavista välittömistä veroista (lakik. V nid., ohjes. välitt. ver. art I, 1903 vuoden pain.) kuin myös maksuista, joita suoritetaan kauppakirjoista ja omaisuuden luovuttamisesta ilman maksuvelvollisuutta; b) sakot, enintäin kuudensadan ruplan suuruiset valtakunnan elinkeinoveroa koskevain määräysten rikkomisesta (lakik. V nid. ohjes. välitt. ver. art. 526–536   1903 vuoden pain.); sakoista jotka ovat mainittua summaa suuremmat, vähennetään kuusisataa ruplaa jokaiselta; c) lainaverosta annetun ohjesäännön rikkomisesta tuomitut sakot (lakik. V nid. ohjes. ulosteoista 1903 vuoden pain.) määrään katsomatta, rajoittuen perimään ainoastaan sääntömääräisen leimaveron; d) sakkokorot, jotka maksetaan leimaverosta annetun ohjesäännön 166 ja 168 art. mukaan ja e) sakot väärin vireille pannuista riita- ja velkomusasioista sekä kruunulle tuleva puoli sakoista väärästä vetoamisesta ylempään oikeusasteeseen.

6. Sakot ja rahakorvaukset joihin virkamiehiä on ennen helmikuun 21 päivää 1913 tuomittu tullitariffin tullialalla voimassa olevain lakien, ohjesääntöjen ja määräysten soveltamisesta.

7. Henkilöt, jotka ennen helmikuun 21 päivää 1913 tullisäännön art. 1039 (lak. kok. VI nid. v. 1910 pain.) perusteella ovat menettäneet oikeuden saada legitimatsioonipilettejä, saavat takaisin tämän oikeutensa.

8. Helmikuun 21 päivään 1913 maksamatta jääneet vähittäismaksurästit ynnä korot lankeemispäivästä luettuina vienankarjalaisille metsästyksen ja kalastuksen edistämiseksi annetuista valtiolainoista annetaan anteeksi.

9. Kruunun varoista kaupungeille ja semstvoyhdyskunnille tulo- ja menoarvioon otettujen menojen suorittamiseksi sekä teiden rakentamiseksi annetuista lainoista annetaan anteeksi ja poistetaan tileistä helmikuun 21 päivään 1913 juosseet korot ja vähittäismaksut; sellaisista lainoista taas, joita on annettu kaupungeille ja maalaiskunnille hätäavuksi sekä kaupungeille ja semstvoyhdyskunnille sotatapauksista sekä taisteluista kulkutauteja ja kotieläinruttoja vastaan johtuneiden menojen korjaamiseksi annetaan anteeksi, paitsi korkoja laiminlyödyistä vähittäismaksuista myöskin kaikki helmikuun 21 päivään 1913 suorittamatta jääneet vähittäismaksurästit.

10. Tileistä ovat poistettavat seuraavat helmikuun 21 päivään asti 1913 suorittamatta olevat:

a) korvaukset, kaikensuuruiset, sellaisissa yksityisissä väkiviinan tislauslaitoksissa, jotka kruunun tilauksesta valmistavat puhdistettua väkiviinaa, tähän nähden yli säädetyn määrän käytetystä kruunun väkiviinasta, ollen maksuvelvollisilta perittävä korvaus ainoastaan kruunulle saatetusta vahingosta väkiviinan keskimääräisen sisäänostohinnan mukaan, jos voidaan osottaa, ettei maksuvelvollinen ole ollut syypää ylikäyttöön;

b) korvaukset, kaikensuuruiset, kruununviinavarastojen hallinnon kruunun viinaliikettä hoitaessaan yli säädetyn määrän ulosantamasta väkiviinasta, viinasta, denaturoidusta väkiviinasta, lasiastioista ja muista aineista, jotka ovat tulleet käytäntöön kruunun väkiviinantislauslaitoksissa, varastoissa ja myymälöissä, jos voidaan osottaa, ettei mainittu hallinto ole ollut syypää ylikäyttöä; sekä

c) ne aksiisimaksut, joita ei ole kannettu maanviljelys-polttimoissa valmistetusta väkiviinasta syystä, että jokin tietty määrä väkiviinaa on, sen johdosta, ettei mäskiammeen tilavuus ole vastannut viljellyn maan pinta-alaa, ilman aksiisimaksua annettu ulos yli sitä varten vahvistetun määrän.

11. Kaikki ennen helmikuun 21 päivää 1913 perimättömät laiminlyönnistä ajoissa maksaa valtakunnan rahaston tälle ennen tammikuun 1 päivää 1913 suoritettavia apurahoja, määrätyt sakot annetaan anteeksi.

12. Ylimääräisten verojen, paitsi leimaveron ja kruunun puolesta toimitetun väkijuomain myynnin maksujen sekä erinimisten ulostekojen ja edellisissä artikloissa mainitsematta jätettyjen sakkojen, kuin myös vangittujen henkilöiden elatus- ja kuljetuskustannusten sekä valtion varoista velallisten puolesta suoritettujen ruoka-, matka- ja päivärahain maksujen rästit, jotka ovat syntyneet ennen helmikuun 21 päivää 1913 ja ovat velallisilta suorittamatta tai joita ei vielä ole heidän maksettavakseen pantu tahi joiden maksamiseen on lykkäystä myönnetty, annetaan anteeksi, elleivät nouse päälle 50 ruplan; korkeampaan määrään nousevista rästeistä annetaan anteeksi 50 ruplaa kustakin erästä.

13. Tämän luvun (XVI) 12 art:ssa mainitut helpotukset eivät koske:

a) kruunulle kuulumattomia varoja, jotka tosin ovat Hallituksen hoidossa, mutta joilla on erityinen tarkoituksensa;

b) kruunun urakoista ja hankinnoista johtuneita sakkoja;

c) patentti-, aksiisi- ja tullimaksujen rästejä;

d) valtakunnan rahastoon suoritettavia apumaksujen pääomamääriä; eikä

e) virassa oleville henkilöille tulevan palkkakolmanneksen rästejä.

14. Kaikki tammikuun 1 päivään 1913 yksityisille henkilöille maksetut rahavarat päälle sen, mitä heille oikeastaan olisi pitänyt tulla eläkettä kruunulta, ovat annettavat anteeksi ja ne henkilöt, jotka ovat saattaneet itsensä vikapäiksi väärään sellaisen eläkkeen tai palkan maksamiseen, vapautettavat maksuvelvollisuudesta, ellei heitä ole syytetty vahingon tuottamisesta selvästä omanvoitonpyynnistä tai muusta laittomasta tarkoituksesta.

15. Helmikuun 21 päivään 1913 asti kruunulle tuotetut tappiot, jotka ovat syntyneet siten, että säädettyjä satunnaisia tai elinkautisia apurahoja tai viiden-ruplan kuukausi-eläkkeitä virantoimituksesta Keisari Nikolai I:sen aikana tai myös Keisari Nikolai II Sevastopol-eläkkeitä on väärin myönnetty tai maksettu eronsaaneille alipäälliköille, miehistölle, heidän vaimoilleen ja leskilleen, ovat tileistä poistettavat.

16. Vielä suorittamatta olevat korvaukset virassa syntyneistä, kruunun- tahi Keisarinna Marian laitoksia koskevista vaillingeista (määrältään vahvistetuista tahi vahvistamattomista), vahingoista tahi tappioista tahi siitä että jonkinlaista palkkausta (palkkaa, pöytä-, vuokra-, päivä-, annos-, matkarahoja y.m.) on annettu valtion palveluksessa oleville henkilöille suurempi määrä kuin olisi pitänyt, ovat, jos sellainen vaillinki, vahinko, tappio tahi liikamaksu on aiheutunut ennen helmikuun 21 päivää 1913 tapahtuneesta teosta tai laiminlyönnistä, anteeksi annettavat ja tileistä poistettavat alempana olevien perusteiden mukaan:

a) kaikki helmikuun 21 päivään 1913 maksamatta olevat korvaukset vaillingeista (määrältään vahvistetut tai vahvistamattomat) niin myös vahingot, tappiot ja liikamaksut, jos ne ovat syntyneet ennen tammikuun 1 päivää 1908;

b) ne vaillingit, vahingot, tappiot tahi liian korkeaan määrään maksetut palkkaukset, joita koskevia juttuja helmikuun 21 päivään 1913 asti ei vielä ole loppuun käsitelty tahi vireille pantu, ovat anteeksi annettavat, ellei määrä tee enempää kuin 600 ruplaa kullekin vastuunalaiselle henkilölle kustakin eri vuositilistä;

c) vaillingeista, vahingoista, tappioista ja liian korkeaan määrään maksetuista palkkauksista, jotka ennen helmikuun 21 päivää 1913 jo on käsketty uloshaettavaksi tahi loppuun käsitelty, ovat semmoiset anteeksi annettavat, jotka alkuperäiseltä määrältään tahi siltä osalta, joka on jäljellä sittenkuin uloshaetut varat ovat maksetut kruunulle tahi tilistä-poisto on tapahtunut, olkoonpa jakamatonna määränä taikka vastuunalaisille henkilöille jaettuna, eivät nouse päälle 600 ruplan jokaiselle;

d) semmoisista vaillingeista, vahingoista, tappioista ja liian korkeaan määrään maksetuista palkkauksista, jotka nousevat yli tämän artiklan b) ja c) kohdissa säädettyjen määrien, on jokaiselta vastuunalaiselta henkilöltä 600 ruplaa tileistä poistettava;

e) korvaukset erilaatuisista lahjapalkkioista ja apurahoista, joita ilman asianomaisen viranomaisen lupaa ja säädettyä järjestystä noudattamatta ennen helmikuun 21 päivää 1913 on annettu joko tarverahojen taikka vuosirahansääntöön otettujen varojen säästöistä taikka muista semmoiseen tarkoitukseen määrätyistä varoista, ovat suuruuteensa katsomatta anteeksi annettavat. Tämän e-kohdan määräys koskee semmoisiakin tapauksia, jolloin lahjapalkkiot tahi apurahat on maksettu varoista, joita ei ole sitä varten määrätty taikka ovat toista erityistä tarkotusta varten määrätyt, kuitenkin niin, että enintään 600 ruplaa kultakin eri vuositililtä anteeksi annettakoon;

f) niistä vahingoista ja tappioista, jotka laiminlyönti virassa on tuottanut ennen helmikuun 21 päivää 1913, sekä rahavaroista tahi muusta omaisuudesta, joita ennen mainittua päivää on tilattu suurempi määrä kuin olisi pitänyt, on, jos korvaus olisi kruunun tahi Keisarinna Marian laitosten hyväksi uloshaettava kahdenkertaiseen määrään maksuvelvolliselta tahi hänen takausmieheltään tahi muilta asiaan osallisilta henkilöiltä, sisäänkerättävä ainoastaan alkuperäinen pääomamäärä;

g) korot, joita on säädetty kruunun tahi Keisarinna Marian laitosten etujen loukkaamisesta ja joita ei vielä ole maksettu, ovat määräänsä katsomatta jätettävät sisäänkeräämättä ajalta helmikuun 21 päivään 1913 asti ja on semmoisissa tapauksissa ainoastaan pääomasumma kruunulle tahi Keisarinna Marian laitoksille tuotetusta vahingosta uloshaettava;

h) kaikki rahakorvaukset virassa syntyneistä vajauksista, mitkä olisivat suoritettavat sellaisten maksuvelvollisten kuolinpesistä, mitkä ovat kuolleet ennen helmikuun 21 päivää 1913, taikka myös heidän leskiensä tai lastensa eläkkeistä, annetaan anteeksi; ollen sellaiset korvaukset jätettävät uloshakematta niiltäkin henkilöiltä, jotka, jos kuolinpesän varat on havaittu riittämättömiksi, ovat olleet velvolliset vastaamaan sen puolesta;

i) kaikki korvaukset ennen helmikuun 21 päivää 1913 tuotetusta vahingosta, tappiosta taikka liian korkeaan määrään maksetusta palkkauksesta, jota olisi tullut suorittaa niiden henkilöiden, jotka ovat olleet vastuunalaisia maksuvelvollisesta tahi hänen kuolinpesästään, siinä tapauksessa että varoja on puuttunut tahi asianomaisia ei ole tavattu, ovat määrään katsomatta annettavat anteeksi;

j) kaikenlaiset jo tuomitut, mutta ennen helmikuun 21 päivää 1913 sisäänkeräämättä olevat sakot ja sakkokorot asioissa, jotka eivät koske kruunun tahi Keisarinna Marian laitoksille tuotettua vahinkoa, niin myöskin sellaiset, jotka vielä olisivat uloshaettavat ja ovat aiheutuneet virassa osotetusta huolimattomuudesta tai laiminlyömisestä, mikä on tapahtunut ennen useinmainittua päivää, niihin luettuina myöskin sakot ja sakkokorot, jotka ovat tuomitut siitä syystä, että tilintekoja, asiakirjoja y.m. määräajassa ei ole sisäänlähetetty, samaten kuin sakot ja sakkokorot, jotka perustuvat Keisarinna Marian laitosten kontrollia koskevan asetuksen 30 art:aan, annetaan anteeksi;

k) sakot leimaverosta annetun ohjesäännön rikkomisesta (lakikok. V nid. verosään. 1903 vuod. painos), joihin virkamiehiä on tuomittu tahi jotka nämät olisivat velvollisia maksamaan, mutta jotka helmikuun 21 päivään 1913 eivät vielä ole suoritetut, ovat katsomatta niiden määrään annettavat anteeksi ja ainoastaan leimaveron yksinkertainen määrä siltä osalta kuin tämän art:n b-d-mom. eivät sitä koske, haettavat ulos;

l) kaikki Perintöruhtinaamme syntymisen päivään valtionrautateiden virkamiehiltä maksamatta olevat korvaukset, mitkä ovat syntyneet asioissa, jotka koskevat rästejä taikka yleensä väärää tariffin tai liikennesääntöjen soveltamista, ovat määräänsä katsomatta tileistä poistettavat. Samoilta virkamiehiltä maksamatta olevat korvaukset rautatienylöskantoon tehdyistä oikaisuista, jotka ovat syntyneet samaa laatua olevissa asioissa, mitkä koskevat ennen sanottua päivää toimitettuja kuljetuksia, ovat niinikään määräänsä katsomatta tileistä poistettavat;

m) korvaukset Keisarikunnan etäisissä seuduissa palveleville virkamiehille maksetusta korotetusta palkkauksesta eri muodoissa ovat annettavat anteeksi niihin nähden, jotka sittemmin eivät ole palvelleet niin pitkää aikaa niissä seuduissa, että heidän olisi tullut saada korotettu palkkaus,

n) virka- ja palvelusmiehiltä vuosiohjesäännön 788:4 (lakikok. VII os. v. 1906 jatkon mukaan) nojalla maksamatta olevat korvaukset sen johdosta, että he tiliä sisäänannetusta kullasta tehtäessä ennen helmikuun 21 päivää 1913 ovat antamillaan maksumääräyksillä suorituttaneet enemmän kuin olisi pitänyt, annetaan anteeksi ja poistetaan tileistä;

o) tämän artiklan edelliset momentit eivät koske

aa) kruunulle kuulumattomia varoja tahi sellaisia varoja, jotka tosin ovat sen hoidossa, mutta joilla on erityinen tarkoituksensa, kuitenkin poiserottamalla karjalaumoista määrätyt prosenttimaksut ja karjanomistajilta Puolan Kuningaskunnan kuvernementeissa menevät maksut, jotka suoritetaan Sisäasiainministeriön erikoisrahastoihin; näihin maksuihin nähden annetaan anteeksi vajaukset, vahingot ja tappiot, jotka alkuperäiseltä tahi vielä maksamatta olevalta määrältään taikka sittenkuin tuo määrä on jaettu eri henkilöitä kohti, eivät nouse yli 600 ruplan kultakin, siinä tapauksessa että niitä koskevat jutut ovat vireille pannut ennen helmikuun 21 päivää 1913;

bb) pääomia, joilla on filantroopillinen tahi erikoinen tarkoitus, sekä Keisarinna Marian laitosten hoidossa olevia, mutta niille kuulumattomia varoja, jotka ovat yksityistä omaisuutta (oppilaille talletettuja varoja ja stipendejä, urakoitsijain takuusummia y.m.);

cc) niitä, jotka ovat anastaneet tai hävittäneet kruunun tai Hallituslaitosten omaisuutta;

dd) niitä, jotka ilmeisestä omanvoitonpyynnistä tahi muussa epälaillisessa tarkoituksessa ovat saattaneet kruunulle tahi Hallituslaitoksille vahinkoa;

ee) toimia jälkeen tammikuun 1 päivän 1908, joista tiliä ei ole annettu ennen helmikuun 21 päivää 1913;

p) kaikki Valtakunnankontrollilaitoksen vireillepanemat jutut kruunulle tuotetuista tappioista, jotka ovat ennen tammikuun 1 päivää 1908 syntyneet siten, että itsessään oikeutetut menot ovat merkityt vääriin kohtiin valtakunnan menosäännössä, ovat jätettävät sillensä ja korvaukset tappioista jätettävät uloshakematta, jollei sellaisissa jutuissa syytettä hukkaamisesta ole nostettu tahi tappiota ilmeisestä omanvoitonpyynnistä tahi muussa epälaillisessa tarkoituksessa ole tuotettu kruunulle;

r) kaikki tämän art:n edelliset mom:t koskevat myöskin valtakunnan virastoissa sopimuksen nojalla palvelevia henkilöitä sekä yksityisiä lääkäreitä, eläinlääkäreitä ja ylioppilaita, jotka joksikin ajaksi ovat määrätyt vastustamaan kulkutauteja tahi kotieläinruttoa taikka saaneet muun satunnaisen toimen;

s) tämän art:n h) ja i) mom:ssa osotettu armo koskee niissä mainittuja henkilöitä siinäkin tapauksessa, että heidät haastetaan vastaamaan niiden puolesta, jotka ovat anastaneet tai hävittäneet kruunulle tahi Hallituslaitoksille kuuluvaa omaisuutta, tahi ilmeisestä omanvoitonpyynnistä tahi rikollisessa tarkoituksessa ovat tuottaneet kruunulle tappiota; kuitenkin ovat ensikädessä maksuvelvollisten kuolinpesille annettavat anteeksi ainoastaan sellaiset korvaukset, jotka muun omaisuuden puutteessa kohtaavat leskille ja lapsille tulevia eläkkeitä.

17. Kirjevaihto ja jutut, mitkä koskevat tilinvaatimusta ajalta ennen tammikuun 1 päivää 1908 tai kruunulle tuotettuja tappioita, jotka ovat syntyneet ennen tammikuun 1 päivää 1908, mutta joita ei vielä ole korvattu, ovat heitettävät sikseen ja jo alotetut lopetettavat.

18. Uutisasutusyhdyskunnille yleishyödyllisiä tarkoituksia varten annetut lainat ovat muunnettavat apurahoiksi ilman takaisinmaksuvelvollisuutta ja uutisasukkaille eri nimillä myönnetyistä matka- ja talouslainoista on tileistä poistettava kultakin perheeltä Transbaikalin-, Amurin- ja Rannikkoprovinseissa aina 150 ruplaan asti sekä muissa seuduissa aina 75 ruplaan asti; samaten on tileistä poistettava puolet niistä lainoista, joita on annettu Muurmannin rannikon uutisasukkaille talousolojensa järjestämistä varten (lakikok. XI nid. 2 maanviljelysjärj. 1906 vuoden jatkon 5091 art. lis. muk.).

19. Helmikuun 21 päivään asti 1913 velkana olevat korvaukset sellaisten henkilöitten elatuksesta ja opetuksesta jossakin oppilaitoksessa kruunun kustannuksella, jotka sittemmin eivät ole olleet virassa niin pitkää aikaa kuin vaaditaan vapautukseen näitten kustannusten suorittamisesta, ovat jätettävät perimättä ja tileistä poistettavat.

20. Maksut, jotka olisivat olleet suoritettavat oppilaitoksissa nautitusta opetuksesta ynnä kruunun asunnosta ovat jätettävät perimättä ja tileistä poistettavat.

21. Helmikuun 21 päivään asti 1913 syntyneet, mutta vielä velkana olevat korvaukset opetuksesta ja kasvatuksesta semmoisissa Keisarinna Marian laitoksissa, jotka lähettävät kustannusarvionsa Holhouskonseljin tutkittaviksi, ovat jätettävät perimättä ja tileistä poistettavat.

22. Ne, jotka ovat päättäneet oppijakson yliopistossa ja ennen Joulukuun 31 päivää 1914 käyvät tutkinnon tutkijakunnan edessä, vapautetaan suorittamasta tutkintomaksua (20 rupl.), jos tuovat esiin asianomaisen yliopiston antaman varattomuuden todistuksen.

XVI. 1. Tammikuun 1 päivään 1913 rästinä olleet höyrykattilamaksut ovat annettavat anteeksi.

2. Tammikuun 1 päivään 1913 keräämättä olevat satamamaksut tavaroilta ja laivoilta annetaan anteeksi ei kuitenkaan suurempaan määrään kuin 600 ruplaa kultakin eri henkilöltä.

3. Sakot, enintäin 600 ruplan suuruiset ennen helmikuun 21 päivää 1913 tehdyistä rikoksista määräyksiä vastaan höyrykattilamaksuista (lakikok. XI nid. 2. os. 1906 ja 1910 v. v., jotka koskevat elinkeinoja, 76 art. muist. lis.) ovat annettavat anteeksi, sakoista jotka ovat yllämainittua summaa suuremmat on 600 ruplaa annettava anteeksi.

4. Yksityisten ruukinkäyttäjäin maksettavaksi pannut: a) sakkokorot siitä että on laiminlyöty määräaikana suorittaa desjatinamaksuja maasta, joka on luovutettu kokeeksi ja osotettu malminetsintää varten (kulta ja nafta siihen luettuna), ja b) sakot vuoriohjesäännön rikkomisesta (lakikok. VII nid. v. 1893), ovat annettavat anteeksi.

5. Sakkokorot siitä, että on laiminlyöty määräaikana suorittaa desjatinamaksuja löytöpaikasta, joka sijaitsee kruunulle kuuluvalla maalla tahi Meidän Kabinettimme hallinnon alaisissa Altain ja Nertschinskin piireissä, sellaisissa paikkakunnissa, joissa yksityinen kullanetsintä yleisillä perusteilla on sallittu.

6. Tämän artiklan 1—5 kohdan huojennukset eivät koske kruunulle kuulumattomia varoja tai sellaisia varoja, jotka tosin ovat Hallituksen hoidossa, mutta joilla on erityinen tarkoituksensa; tästä eroitetaan kuitenkin tämän osaston 2 artiklassa mainitut satamamaksut.

7. Helmikuun 21 päivään asti 1913 konsulien ulkomaanpaikassa venäläisten merenkulkijain elatuksesta, lääkärinhoidosta ja kotiinlähettämisestä Venäjälle maksamat varat, joita merenkulkijain itse tahi laivanisännistön olisi tullut suorittaa, ovat tilistä poistettavat.

8. Niitä etuanteja rahassa ja luonnontuotteissa, joita eri tilaisuuksissa on työtä vastaan annettu työmiehille ja käsityöläisille kruunun omistamissa vuoriruukeissa ja kaivoksissa sekä Kabinettimme hallinnon alaisten Altain ja Nertschinskin piirien ruukeissa, kaivoksissa ja löytöpaikoissa ja joista Helmikuun 21 päivään 1913 asti työtä ei ole suoritettu eikä etuanteja tai luonnontuotteita takaisin maksettu, ei kerätä sisään; samaan päivään asti erisäätyisillä käsityöläisillä ja työmiehillä sekä alemmilla palvelijoilla kruunun vuoriruukeissa ja kaivoksissa sekä Kabinettimme hallinnon alaisten Altain ja Nertschinskin piirien ruukeissa, kaivoksissa ja löytöpaikoissa suorittamatta olevat velat, jotka ovat syntyneet pestaussopimuksen tahi kaikenlaisten ainesten tai varastojen hankinnan tahi kuljetuksen johdosta, ovat anteeksi annettavat enintään sadanviidenkymmenen ruplan määrään jokaiselle erikseen tahi jokaiselle artellille; korkeampaan määrään nousseista sellaisista veloista on kustakin sataviisikymmentä ruplaa tileistä poistettavat.

9. Helmikuun 21 päivään 1913 asti perimättömät, kruunulle suoritettavat merenkulku- ja maantiemaksut sekä silta ja lauttausmaksut Puolan kuningaskunnan kuvernementeissa ovat annettavat anteeksi ei kuitenkaan suurempaa määrää kuin 600 ruplaa kultakin henkilöltä.

10. Yksityisillä henkilöillä, yhdistyksillä ja laitoksilla helmikuun 21 päivään 1913 asti velkana olevat maksut sairaiden lääkärinavusta, hoidosta ja elatuksesta kaikissa hospitaaleissa, lasareteissa, sairashuoneissa ja vastaanotto-laitoksissa, jotka kuuluvat kruunulle tai palatsihallinnolle tahi sijaitsevat Kabinettimme hallinnon alaisissa Altain ja Nertschinskin piireissä, sekä sellaisissa Keisarinna Marian perustamissa laitoksissa, jotka lähettävät kustannusarvionsa Holhouskonseljin tutkittaviksi, annetaan anteeksi.

11. Sakot maanviljelyksen parantamiseksi annettavia lainoja varten muodostetun rahaston lainanottajain suorittamattomista määräaikamaksuista alennetaan 12 %:sta 6 %:iin.

12. Helmikuun 21 päivään 1913 asti sisäänkeräämättä olevia vahingonkorvauksia, muistutussummia sekä sakkoja kruunun vuokratilojen, Kaukasian alueella olevain laidunmaiden sekä Bessarabiassa olevain ulkomaisten hengellisten laitosten maatilojen viljelemistä koskevain kontrahtien jättämisestä täyttämättä tahi niitten rikkomisesta, niinkuin: jos maata on väärällä tavalla tahi liian paljon muokattu pelloksi, jos on kylvetty sopimattomia viljalajeja tahi kasveja, maata ei ole lannoitettu, puita ei istutettu, metsäistutuksia haaskattu tilalla, huone tahi muu rakennus saanut joutua rappiolle, taloustilejä väärin pidetty, verotilaan kuuluvaa irtainta omaisuutta jätetty takaisin antamatta j. n. e., annetaan anteeksi enintään 300 ruplaa jokaiselle henkilölle. Jos sellaisia tiloja ovat hallinneet talonpoikais- tahi pikkuporvari-yhdyskunnat tahi yhtiöt, joissa on vähintään kuusi henkilöä, annetaan anteeksi 50 ruplaa kullekin talonomistajalle tahi yhtiömiehelle ja, jos yhtiössä on ollut viisi tahi vähemmän henkilöä, kolmesataa ruplaa kaikille yhteisesti. Niistä tässä kohdassa mainituista rikkomuksista, joita on tehty ennen helmikuun 21 päivää 1913, älköön myöskään syyllistä sakoitettako.

13. Entisillä ja nykyisillä tämän osaston 12 artiklassa mainittujen kruunun vuokratilojen, laidunmaiden ja tilojen vuokraajilla helmikuun 21 päivään 1913 asti maksamatta olevat sakkokorot, joita on määrätty laiminlyömisestä määräajan kuluessa suorittaa vuokramaksuja tahi ulostekoja heidän käyttämistään suolalaitoksista, piki- tai tervapolttimoista, annetaan anteeksi.

14. Kahdessa edellisessä artiklassa (12 ja 13) mainitut helpotukset koskevat myös asukkaita kruunun omistamilla eri nimellisillä tiloilla ja vuokratiloilla.

15. Helmikuun 21 päivään 1913 asti maksamatta olevat rästit semmoisista sakoista, joihin kruunun metsistä saatavien aineksien ostajia on tuomittu siitä, että ovat laiminlyöneet maksuvelvollisuutensa täyttämisen säädetyllä ajalla, annetaan anteeksi; ollen semmoisille henkilöille heidän takaussummastaan annettava takaisin niin paljon kuin jääpi jälelle sittenkuin kruunulle sellaisesta laiminlyönnistä syntyneet tappiot ovat korvatut.

16. Ne sakko-osuudet, enintäin kuudensadan ruplan suuruiset kultakin henkilöltä, jotka on tuomittu kalastusta koskevain ohjesääntöjen rikkomisesta, ennen tammikuun 1 päivää 1913, ja jotka lain mukaan ovat suoritettavat kruunulle ja vankilain perustamiseksi, annetaan anteeksi.

17. Rahamäärät, jotka valtion hevossiitoslaitosten Ylihallitus on antanut ennen helmikuun 21 päivää 1913 yksityisille henkilöille ja yhdistyksille palkintojen jakamista varten rahana tai mitaleina tai muulla tavalla näyttelyissä tai kilpa-ajoissa ja joiden käyttämisestä todisteita ei ole esitetty, ovat jätettävät uloshakematta.

XVII. Niiden virastonpäälliköiden, joiden alaisina on korkeimpia oppilaitoksia, tehtäväksi on annettava sallia näiden entisten ylioppilaiden ja luentojen kuuntelijoiden, jotka ovat erotetut osanoton takia luvattomiin kokouksiin, jolleivät erotetut henkilöt ole kuuluneet mainittujen kokousten toimeenpanijoihin, eivätkä itse ole toimivina estäneet opinnoiden kulkua, asianomaisten oppilaitosten päällystöjen tekemien esitysten mukaisesti uuden lukuvuoden alusta palata mainittujen oppilaitosten oppilasten joukkoon.

XVIII. Henkilöille, jotka ennen helmikuun 21 p. 1913 ovat tehneet rikoksia ja hairahduksia, lukuunottamalla myöskin valtiollista laatua olevat rikokset, annettakoon armoa ja myönnettäköön helpotuksia seuraavien perusteiden mukaisesti:

1. Kaikki ne, jotka ovat tehneet rikollisia tekoja, joista laissa on korkeimmaksi rangaistusmääräksi säädetty nuhteet, muistutus, varoitus, rahasakot ei yli kuudensadan ruplan, aresti, vankeusrangaistus vaikka siihen yhtyisi jokin lisärangaistus, mutta ei erityisten oikeuksien tahi etuisuuksien menettäminen taikka rikoslain mukainen (lakikok. XV nid. vuod. 1909) säätyetuoikeuksien menettäminen, sekä myöskin rikoslain 65 art:n 2—9 mom:ssa mainitut rangaistukset virkavirheestä (lakik. XV nid., vuod. 1885); kaikki ne, jotka ovat saattaneet itsensä metsänraiskaukseen syyllisiksi tahi muulla tavalla ovat rikkoneet säännöksiä valtion, metsänhoito- ja vuoritoimen metsistä, Keisarillisen Majesteetin linnametsistä ja domeenimetsistä, kuin myöskin asetuksia metsistä Lovitshin ruhtinaskunnassa ja Meidän Kabinettimme hallinnon alaisissa Altain ja Nertshinskin piireissä ja määräyksiä metsien säästämisestä (lakik. XV nid., rikosl., jatko vuodelta 1906, art. 572—578), joskin nämä henkilöt teoistansa olisivat tuomittavat 600 ruplaa suurempiin sakkoihin, mutta joita vastaan helmikuun 21 päivään 1913 saakka oikeudellista syytettä ole nostettu tahi tuomioistuimen päätöstä annettu, taikka syypääksi tuomitsevaa päätöstä ei ole pantu täytäntöön, taikka jotka vielä kärsivät sellaisesta teosta määrättyä rangaistusta, ovat vapautettavat syytteestä ja rangaistuksesta samaten kuin myöskin suorittamasta rikosl. 1581 artiklan mukaan (jatk. vuodelta 1906) varastetun, omavaltaisesti hakatun tahi vahingoitetun metsän taikka laittomasti valmistettujen puutuotteiden kaksinkertaista arvoa.

2. Kaikille, jotka ovat anastaneet tai hävittäneet heille viran puolesta uskottua omaisuutta, enintään 1,000 ruplan arvosta, on, joko he rikoksestaan ovat syypääksi tuomitut tahi kärsivät rangaistusta siitä, annettava anteeksi tämä rikos, jos he ennen helmikuun 21 päivää 1913 ovat kokonaan palauttaneet anastamansa tai hävittämänsä omaisuuden.

3. Ne henkilöt, jotka ovat saattaneet itsensä syypäiksi rikoslain 93 ja 94 artikloissa (lakikok. XV nid., vuod. 1909) sekä rikos- ja ojennusrangaistuksia koskevan lain 1575 artiklassa (lakik., XV nid., vuod. 1885) mainittuihin rikoksiin, ovat vapautettavat syytteestä ja rangaistuksesta.

4. Ne henkilöt, jotka ennen helmikuun 21 päivää 1913 ovat tehneet rikoslain 103 (2 ja 3 osa), 104, 106 (2 ja 3 osa) ja 107 artikloissa (lakik. XV nid., vuod. 1909) mainittuja rikoksia, ovat vapautettavat syytteestä ja rangaistuksesta.

5. Ne henkilöt, jotka ennen helmikuun 21 päivää 1913 ovat painetun sanan kautta tehneet rikoslain 128, 129 ja 132 artikloissa (lakik. XV nid., vuod. 1909) mainittuja rikoksia, ovat vapautettavat syytteestä ja rangaistuksesta.

6. Mitä tulee virkamiehiin, jotka ennen helmikuun 21 päivää 1913 tuomioistuimen päätöksen nojalla (tahi heidän esimiestensä toimenpiteestä) ovat tuomitut rikos- ja ojennusrangaistuksia koskevan lain 65 art:n 2—9 mom:ssa (lakik. XV nid., 1885 vuod. pain.) säädettyyn rangaistukseen, niin sellaista rangaistusta älköön luettako esteeksi heidän enemmälle virkaylennykselleen taikka eläkkeen tai palkintojen saamiselle, näihin kuitenkaan lukematta kunnianmerkkejä nuhteettomasta palveluksesta ja Pyh. Wladimirin ritarimerkkiä virkavuosista.

7. Virkamiehet, jotka ennen helmikuun 21 päivää 1913 ovat virasta erotetut (rikos- ja ojennusr. l., vuod. 1885, 65 art:n 1 mom.) sellaisten rikosten tähden, joita ei ole tehty voitonpyynnistä tahi muista persoonallisista vaikuttimista, ovat katsottavat virantoimituksesta pidätetyiksi, kun sitä vastoin ne, jotka ovat virasta eroitettavat sellaisten ennen sanottua päivää tehtyjen rikosten tähden ovat virantoimituksesta pidätettävät.

8. Virkamiehet, jotka ennen helmikuun 21 päivää 1913 ovat tämän XVIII osan 7 art:ssa mainituista rikollisista teoistaan virassa tuomitut väliaikaiseen linnarangaistukseen ja sen ohessa menettämään erityisiä oikeuksia ja etuisuuksia (rikos- ja ojennusr. l. vuod. 1885, 50 art.) ovat, huolimatta siitä, että vankeusaika lyhennetään yhdellä kolmanneksella tämän XVIII osan 15 art:n mukaisesti katsottavat viran toimittamisesta pidätetyiksi, vaan ei eroitetuiksi virasta.

9. Virkamiehet, jotka ennen helmikuun 21 päivää 1913 tekemistään sellaisista rikollisista teoista, jotka eivät sisälly XVIII osan edellä mainittuihin 7 ja 8 artiklaan, tuomitaan erotettaviksi virasta taikka jo ovat sellaisesta teosta kärsineet tämän rangaistuksen, kuin myöskin viran toimittamisesta pidätetyt tahi erotetut henkilöt, jotka ovat kielletyt vastedes astumaan virkaan tahi pitämästä samanlaista tahi siihen verrattavaa virkatointa, oikeutetaan kymmenen vuoden kuluttua siitä, kuin heitä koskeva tuomio astui voimaan, uudestaan ryhtymään valtion tahi kunnan virkaan tahi saamaan takaisin entiset virkatoimensa.

10. Kaikki ne, jotka ennen helmikuun 21 päivää 1913 ovat tuomitut rahasakkoihin, ei yli kuudensadan ruplan suuruisiin, kruunulle, domeeneille, linnahallinnolle, Meidän Kabinetillemme tahi rahastolle vankiloiden perustamista varten, ja joihin nähden tuomio on saanut lainvoiman, mutta ei ole täytäntöön pantu, ovat vapautettavat suorittamasta näitä sakkoja. Niiltä taas, jotka ennen helmikuun 21 päivää 1913 ovat tehneet teon, joka rangaistaan 600 ruplaa suuremmilla sakoilla edellämainituille laitoksille, on sakkomäärä vähennettävä 600 ruplalla.

11. Teoista, jotka ovat tapahtuneet ennen helmikuun 21 päivää 1913 ja jotka rangaistaan sakoilla kruunulle, domeeneille, linnahallinnolle ja Meidän Kabinetillemme, rahastolle vankiloiden perustamista varten kuin myöskin kyläkunta- sekä erilaatuisille erikoisrahastoille, älköön syyllistä, jos häneltä puuttuu varoja sakkojen maksamiseen, määrättäkö henkilökohtaiseen arestiin tahi pakotettako yleiseen työhön. Ne taas, joihin nähden nykyään sovellutetaan, tällaisia toimenpiteitä sakkojen sovittamiseksi, ovat vapautettavat henkilökohtaisesta arestista ja yleisestä työstä.

12. Niitä armonosotuksia, joista mainitaan tämän XVIII osan 1, 6, 10 ja 11 artikloissa, ei sovelluteta: henkilöihin, jotka ovat tehneet itsensä syyllisiksi varkauteen, petokseen, heille uskotun omaisuuden kavaltamiseen ja hävittämiseen, kätkeneet varastettua tavaraa, ostaneet ja ottaneet pantiksi tunnetusti varastettua tavaraa tahi petoksella saatua omaisuutta, harjoittaneet koronkiskomista, lahjusten ja lahjojen ottoa, tehneet vakoilun kautta valtiopetoksen, ja rikollisia tekoja, jotka ovat mainitut rikos- ja ojennusrangaistuksia koskevan lain 14231 artiklassa (lakisäännöskok. vuod. 1912, 147 art.) ja rikoslain 524—529 artikloissa (lakik. XV nid., vuod. 1909); henkilöihin, jotka ovat tehneet kunnianloukkausrikoksia ja yrityksiä toisen henkilön ruumiillista loukkaamattomuutta tai henkeä vastaan; henkilöihin, joiden tulee kärsiä vankeusrangaistus virasta erottamisen sijasta tahi sellaisten rangaistusten sijasta, joihin on yhdistetty säätyoikeuksien menettäminen tahi supistaminen, kuin myöskin henkilöihin, jotka ovat tehneet tekoja (paitsi metsänsäästämistä koskevien säännösten rikkomuksia), joista tuomitut sakot eivät mene kruunulle, domeeneille, linnahallinnolle tahi Meidän Kabinetillemme eikä myöskään: a) rahastolle vankiloiden perustamista varten, b) vuorisäännön 736 art:n nojalla (lakik. Vii nid., 1906 vuod. jatkon muk.) ja metsälain 788 art:n (lakik. VIII nid., 1 osa, vuod 1905) nojalla muodostetuille rahastoille. Niiltä, jotka ennen helmikuun 21 päivää 1913 ovat tehneet tässä 12 artiklassa mainittuja tekoja, kuin myöskin niiltä, jotka sellaisista teoista ovat tuomitut tahi kärsivät rangaistusta, on tuomioistuimen määräämä rangaistus vähennettävä yhdellä kolmanneksella.

13. Niiden, jotka ovat tehneet rikollisia tekoja, joista laissa on määrätty pidettäväksi linnoituksessa (rajoittamalla oikeuksia tahi ilman oikeuksien rajoitusta), ojennusarestanttiosastossa, ojennuslaitoksessa, vankilassa menettäen kaikki erityiset tahi muutamat erityiset oikeudet ja etuudet taikka vankilassa menettäen säätyoikeutensa rikoslain nojalla (lakikok. XV n., 1909 v. painos), niin myöskin niiden, jotka ovat tuomitut tahi tullaan tuomitsemaan tällaisiin rangaistuksiin törkeämmistä rikoksista tahi jo suorittavat sitä, rangaistusta on vähennettävä yhdellä kolmanneksella.

14. Armonosoitukset, jotka suodaan tämän XVIII osan 12 ja 13 artiklassa, eivät estä sovelluttamasta tarpeellisissa tapauksissa ehdollista vapauttamista ennen määräajan umpeenkulumista (aset. vank. jatk. 1909 v. ss. 416—439).

15. Vapautus tämän Käskykirjeen nojalla rangaistuksesta ei vapauta syyllistä velvollisuudesta korvata vahingot ja tappiot, suorittaa maksuja patentista, kauppa- ja elinkeinotodistuksista, aksiisista taikka muusta verosta tulevia maksuja, oikeudenkäyntikuluista valtion menojen korvaamiseksi, jos ne eivät kokonaan tai osaksi ole poistettavat tämän Käskykirjeen edellisten osien mukaan, taikka ei vapauta esineiden ja tavarain takavarikoimisesta lain määräämissä tapauksissa elikkä niiden arvon uloshausta, eikä myöskään velvollisuudesta oikaista taikka peruuttaa kaikki, mikä on tapahtunut vastoin lain vaatimuksia; jutut metsälain rikkomisesta (lakikok. VIII n., 1 osa, 1905 vuoden painos) sekä yleisissä valtion ja yksityisomistajain metsissä, kuin myöskin valtion ja yksityisten välillä riidan aiheena olevissa metsissä sekä yhteismetsissä, ovat loppuunkäsiteltävät sitä varten annettujen määräysten mukaan sen vahingonkorvauksen määräämistä varten, joka ehkä on tuleva yksityisille henkilöille tahi säädyille.

16. Henkilöiden suhteen, jotka ovat vapautetut ennen 21 päivää helmikuuta v. 1913 vankeudesta sekä asetetut paikallisen poliisin erityisen valvonnan alaiseksi, on ojennus- ja rikosrangaistuksista annetun lain 581 artiklan nojalla (lakikok. XV n., jatk. v. 1906) sellaista valvontaa varten määrätty aika lyhennettävä yhdellä kolmanneksella.

17. Henkilöiden suhteen, jotka ennen 21 päivää helmikuuta v. 1913 ovat tehneet rikoksia, joista he tulevat karkoitettaviksi rangaistussiirtolaan, kuin myöskin niiden suhteen, jotka ovat tuomitut tällaiseen rangaistukseen tahi suorittavat sitä, taikka jotka sitä ennen ovat siirretyt rangaistustöistä siirtolaisten luokkaan tahi tulevat siirrettäviksi pakkotyöstä yllämainittuun luokkaan, jos he ovat rikoksensa tehneet ennen edellämainittua päivää, on kymmenen ja viidentoista vuoden määräajat talonpoikaissäätyyn siirtymistä varten lyhennettävät — edellinen neljäksi ja jälkimmäinen kuudeksi vuodeksi, ja karkoitetut siirtolaiset, jotka ovat olleet karkoitettuna vähintäin yhdeksän vuotta, saavat oikeuden valita olinpaikan, jolloin heidän kuitenkin on kielletty oleskelemasta pääkaupungeissa tahi pääkaupunkikuvernementeissa sekä ovat he asetettavat viiden vuoden ajaksi paikallisen poliisin valvonnan alaiseksi, minkä ohessa ne heistä, joihin on sovellettava ojennus- ja rikosrangaistuksista annettua lakia (lakik. XV nid. v. 1885 painos), kaikkien säätyoikeuksien menettämisen sijasta, ovat saman rikoslain 43 artiklan mukaan menettäneet kaikki erityiset heille mieskohtaisesti ja säätynsä mukaan tulevat oikeudet ja etuudet, saamatta kuitenkaan takaisin entistä omaisuuttaan; edellämainittuja helpotuksia ei suoda henkilöille, jotka ovat tehneet sellaisia rikoksia, mitkä mainitaan rikoslain 84, 85 ja 96 artiklassa (lakik. XV nid. 1909 v. painos).

18. Henkilöiden suhteen, jotka ovat tuomitut pakkotöihin taikka joita käytetään sellaisiin, on tuomioistuimen määräämä työaika lyhennettävä yhdellä kolmanneksella ja elinkautinen pakkotyö on muutettava kahdenkymmenen vuoden pakkotyöksi; tämä armonosoitus suodaan myöskin henkilöille, jotka tuomitaan mainittuun rangaistukseen rikoksista, jotka ovat tehdyt ennen 21 päivää helmikuuta 1913.

19. Kaikkien niiden suhteen, jotka ennen 21 päivää helmikuuta v. 1913 ovat tuomitut kuolemanrangaistukseen ja samaten niiden suhteen, jotka ovat saman rangaistuksen alaisia ennen tätä päivää tekemistään rikoksista, on kuolemanrangaistus muutettava rangaistukseksi pakkotöihin kahdeksikymmeneksi vuodeksi.

20. Armonosoitukset, jotka suodaan tämän XVIII osan 13, 17 ja 18 artiklassa, sovelletaan myöskin henkilöihin, jotka ovat kärsineet näissä artikloissa mainitut rangaistukset ennen 21 päivää helmikuuta v. 1913 annettujen Armollisten Käskyjen mukaan tuomioistuimen heille tuomitseman ankaramman rangaistuksen sijasta.

21. Armonosoituksia, jotka suodaan tämän XVIII osan 13, 18 ja 20 artiklassa, ei sovelleta henkilöihin, jotka ovat tehneet sellaisia rikoksia, joista mainitaan ojennus- ja rikosrangaistuksista annetun lain artikloissa 922—9312, 9871, 1449, 1451 (1 osa), 1453, 1477, 1632—1634, 16431 ja 16541 (lakikok. XV n. 1885 v. painos sekä jatk. v. 1906 ja v. 1909), kuin myöskin rikoslain artikloissa 100, 101, 102 ja 126 (2 osa) (lakikok. XV nid., 1909 v. painos), eikä myöskään urkkimisen tähden valtiopetokseen syyllisiin.

22. Alaikäiset, jotka ovat tuomitut tahi tulevat tuomittaviksi pakkotyöhön neljä vuotta lyhyemmäksi ajaksi sellaisista rikoksista, joita he ovat tehneet ennen 21 päivää helmikuuta v. 1913, ovat vapautettavat pakkotöistä ja muutettavat rangaistussiirtolaan sovelluttamalla heihin armonosotuksia, jotka suodaan tämän XVIII osan 17 artiklassa.

23. Karkoitetut siirtolaiset ja karkoitetut pakkotyövangit, jotka ovat karanneet siirtolasta taikka pakkotyöstä ja jotka eivät silloin eivätkä karkumatkalla ole tehneet mitään rikosta, ovat, jos he vuoden kuluessa, luettuna 21 päivästä helmikuuta v. 1913, vapaaehtoisesti palaavat karkumatkoilta ja saapuvat tunnustamaan rikoksensa viranomaisille sillä paikkakunnalla, jossa he oleskelevat, jätettävät rankaisematta karkauksestaan ja saatettavat samaan tilaan, jossa he olivat ennen karkaustaan, jolloin heille on rangaistusaikaan nähden hyväksi luettava se osa aikaa, jonka he ovat kärsineet ennen karkaustaan, sekä on heihin sovellettava armonosotukset, jotka suodaan tämän XVIII osan 17 ja 18 artiklassa.

24. Henkilöiden suhteen, joille jo aikaisempien Armollisten Julistusten ja Korkeimman Omakätisesti Allekirjoittujen[2] Käskykirjain nojalla on suotu helpotuksia, joista mainitaan XVIII osan 17 ja 18 artiklassa, on karkoitus- ja pakkotyöaikaa lyhennettävä vieläkin yhdellä vuodella.

25. Ne helpotukset, jotka tällä Käskykirjalla suodaan rangaistusvangeille, siirtolaisille, vangeille ojennuslaitoksissa sekä niille, jotka kärsivät vankeusrangaistusta, eivät supista heidän oikeuttaan lyhennettyyn rangaistusaikaan sekä niihin etuihin, jotka heille tulevat 7 p:nä toukokuuta 1894 ja 9 p:nä toukokuuta 1895 Armossa vahvistettujen määräysten mukaan, mitkä koskevat vankien ja karkoitettujen käyttämistä Siperian rautatietyöhön, Siperian rautatien komitean kesäkuun 15 p:nä 1902 Armossa vahvistetun päätöksen mukaan, joka koskee Amurin radan jatkamisessa työskenteleviä vankeja, Armossa vahvistettujen väliaikaisten sääntöjen mukaan, jotka koskevat vankien ja karkoitettujen töitä Baikaljärven ympäri kulkevaa rautatietä rakennettaessa, Ministerineuvoston elokuun 22 p:nä 1910 ja tammikuun 30 p:nä 1911 Armossa vahvistettujen päätösten mukaan, jotka koskevat niitä vankeja ja karkoitettuja, jotka ovat ottaneet osaa Amurinradan rakentamiseen, sekä Armollisten käskyjen mukaan 4 p:ltä maaliskuuta 1904 ja 15 p:ltä maaliskuuta 1905 ynnä Korkeimmanomakätisesti allekirjoitetun Armollisen määräyksen mukaan 18 p:ltä maaliskuuta 1906, jotka koskevat helpotusten myöntämistä Sahalinin saarella oleville karkoitetuille.

26. Ne siirtolaiset, jotka helmikuun 21 päivänä 1913 ovat Sahalinin saarella, myöskin ne, jotka jo ovat kirjoitetut talonpojiksi, vapautetaan kaikista tuomion aiheuttamista seurauksista ja saavat takaisin tuomion kautta menettämänsä oikeudet, paitsi syntymänsä kautta tai palveluksella saamiansa oikeuksia sekä oikeutta omaisuuteen nähden.

27. XVIII osan 17, 18, 20 ja 24 artikloissa mainittujen helpotusten täytäntöönpano jätetään, sikäli kuin se kunkin asiana on, Käskynhaltijallemme Kaukasiassa, kenraalikuvernööreille, Donin kasakkain vara-atamanille, kuvernööreille, aluepäälliköille ja kaupunginpäälliköille sittenkuin he ovat saaneet selon tuomittujen hyvästä käytöksestä.

XIX. Henkilöt, jotka ovat tehneet lainvastaisia tekoja tahi sellaisia voimassa olevain asetusten rikkomisia, joista he ovat tuomitut tahi ovat tuomitut hallinnollista tietä rahasakkoihin, ovat vapautettavat suorittamasta niitä yhtä suureksi osaksi ja samoilla poikkeuksilla kuin on säädetty tämän Käskykirjeen XVIII osan 1, 10 ja 11 artikloissa, jolleivät nämät sakot ole poistetuiksi merkittävät suuremmalta määrältä tämän Käskykirjeen muiden osien nojalla.

XX. Rikoksen tehneitten henkilöiden perilliset kuin myöskin ne henkilöt, joiden, syyllisten ollessa maksukyvyttömiä, tulee vastata heidän puolestaan, ovat vapautettavat rahallisesta vastuusta kruunulle, jos siitä kun rikollinen teko tapahtui, helmikuun 21 päivään 1913 on kulunut 10 vuotta.

XXI. Metsänhoitolaitoksessa palvelevat henkilöt sekä metsänvartijat valtion, metsä- ja vuoritoimen, Hänen Majesteettinsa Keisarin sekä linna- ja domeenimetsissä kuin myöskin Lovitschin ruhtinaskunnan ja Meidän Kabinettimme hallinnon alaisten Altain ja Nertschinskin piirien metsissä, taikka heidän ollessaan maksukyvyttömiä, kaikkiin luokkiin kuuluvat talonpojat, jotka ovat tuomitut tahi tuomitaan rahasakkoihin puutteellisesta silmälläpidosta, joka on tehnyt mahdolliseksi ennen helmikuun 21 päivää 1913 tapahtuneen, ilmisaamatta jääneen metsänraiskauksen taikka muut näitä metsiä koskevain asetusten ja säännösten rikkomiset, ovat vapautettavat suorittamasta näitä sakkoja. Tätä armonosotusta ei uloteta niihin metsänhoitolaitoksessa palveleviin henkilöihin ja metsänvartijoihin, jotka tiettävästi ovat sallineet jonkun rikkoa voimassa olevia säännöksiä metsänhoidosta.

XXII. Henkilöt, jotka ennen helmikuun 21 päivää 1913 ovat Meidän Kabinettimme hallinnon alaisissa Altain ja Nertschinskin piireissä omavaltaisesti ottaneet kivihiiliä, kiviä, santaa, savea y. m., ovat vapautettavat syytteestä ja rangaistuksesta.

XXIII. Henkilöt, jotka ovat vetäytyneet asevelvollisuutensa suorittamisesta, ovat vapautettavat sekä rangaistuksesta että tutkimuksesta ja syytteestä, jos he ovat tulleet saapuville ennen helmikuun 21 päivää 1913 taikka tulevat saapuville yhden vuoden kuluessa siitä päivästä.

XXIV. Ulkomaalla asuvia Venäjän alamaisia, joiden tulee vastata rikos- ja ojennusrangaistuksia koskevan lain 325 ja 326 art:n mukaan (lakik. XV nid., vuod. 1885 jatkon mukaan), ei ole saatettava puheenalaisissa artikloissa säädettyjen rangaistusten alaisiksi, vaan ovat, palattuaan Venäjälle, ainoastaan asetettavat poliisivalvonnan alle kahdeksi vuodeksi.

XXV. Kaukasian, Turkestanin ja Aroalueen asukkaat, jotka ennen helmikuun 21 päivää 1913 yleisten lainrikosten tahi pahantapaisen käytöksen takia ovat viranomaisten toimenpiteestä karkoitetut Europan[3] tahi Aasian Venäjän kuvernementteihin ja joihin nähden aikaisempia julistuskirjoja ei ole sovellettu, ovat, jos he karkoitusaikana ovat osottaneet hyvää käytöstä, vapautettavat; elinkaudeksi karkoitetut kahdentoista vuoden kuluttua, viittä vuotta pitemmäksi määräajaksi karkoitetut viiden vuoden kuluttua sekä viideksi vuodeksi tahi lyhemmäksi ajaksi karkoitetut puolen ajan kuluttua, poliisin silmälläpidosta, sen ohessa saaden oikeuden itse valita olinpaikkansa, lukuun ottamatta pääkaupunkeja, pääkaupunkikuvernementteja ja sitä maakuntaa, josta he ovat karkoitetut (Kaukasiaa, Turkestania ja Aroaluetta). Lupa asettua asumaan sinne on joka eri tapauksessa edeltäkäsin hankittava ylimmältä paikalliselta viranomaiselta. Niiltä karkoitetuilta, joiden karkoitusaikaa jo on lyhennetty aikaisempien Julistuskirjain nojalla, on sitä lyhennettävä yksi vuosi.

XXVI. Henkilöiden, jotka pahantapaisen käytöksensä takia ovat karkoitetut hallinnollista tietä kyläyhdyskuntain päätöksen mukaan, on, milloin he ovat hyvin käyttäytyneet, sallittava voimassa olevan lain mukaan (lakikok. XIV nid. säännöks. rikosten ehkäisemisestä, vuod. 1906 jatk., 205 art., liite: 23 art.) muuttaa toisiin kuvernementteihin ja kyläyhdyskuntiin, niihinkin, joista he ovat poistetut, jossa viimeksimainitussa tapauksessa kuitenkin vaaditaan sisäasiain ministerin suostumus siihen.

XXVII. Tutkimuksen ja tuomion alaisina olevat henkilöt, jotka tämän Käskykirjeen nojalla ovat vapautettavat syytteestä ja rangaistuksesta, mutta jotka vakuutettuina syyttömyydestään haluavat puhdistautua tuomioistuimen edessä, voivat yhden kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona tuomioistuimen päätös jutun pyyhkimisestä säädetyssä järjestyksessä julkaistiin, anoa uudistettua tutkimusta ja tuomiota. Samaten saakoot henkilöt, jotka ennen helmikuun 21 päivää 1913 tapahtuneista teoista tämän Käskykirjeen nojalla vastedes tulevat vapautettaviksi tutkimuksesta ja tuomiosta, mutta jotka eivät tahdo sellaista helpotusta hyväksensä käyttää, saman ajan kuluessa anoa jutun lopullista ratkaisemista laissa säädetyssä järjestyksessä. Edellisiä ei, yhtä vähän kuin jälkimäisiäkään, voida sittemmin, jos heidät tuomitaan syypäiksi, armahtaa tämän Käskykirjeen nojalla.

XXVIII. Lapsille, jotka ovat syntyneet sellaisten henkilöiden laillisessa avioliitossa, joilta tuomioistuimen päätöksellä on riistetty säätyoikeutensa, myönnetään, jos sellaiset henkilöt ovat saaneet takaisin nämät oikeutensa ennen helmikuun 21 päivää 1913 taikka tämän Käskykirjeen nojalla, ne säätyoikeudet, jotka lapsille olisivat tulleet, jos he olisivat syntyneet sen jälkeen kuin vanhemmat olivat saaneet armahduksen.

XXIX. Tämän Käskykirjeen XVIII—XXVII osissa myönnettyjen armonosotusten sovelluttaminen annetaan sota- ja siviilioikeuslaitosten toimeksi, jos tuomiota ei vielä ole annettu tahi jos ne eivät ole saaneet lain voimaa taikka jos niitä ei ole pantu täytäntöön, Sisäasiain Ministeriön, paikallisten kuvernementti- ja aluepäällystöjen toimeksi, mikäli on kysymys henkilöistä, jotka ovat pakkotyössä Siperiassa tahi siirtolaisina taikka kärsivät hallinnollisessa järjestyksessä määrättyjä rangaistuksia, sekä prokuraattorinviranomaisten toimeksi kaikissa muissa tapauksissa.

XXX. 1. Henkilöt, jotka valtiollisen järjestyksen säilyttämisestä ja yleisestä rauhallisuudesta annetun asetuksen 34 art:n säätämässä järjestyksessä (lakik. XIV nid., säännökset rikosten estämisestä, vuod. 1890 pain., 1 art., 2 muist., I liite) ovat asetetut julkisen poliisivalvonnan alaisiksi taikka saaneet oleskelukiellon osanottonsa vuoksi epäjärjestyksiin korkeimmissa oppilaitoksissa, ovat vapautettavat rangaistustaan enemmältä kärsimästä.

2. Henkilöt, jotka valtiollisen järjestyksen säilyttämisestä ja yleisestä rauhallisuudesta annetun asetuksen 34 art:n säätämässä järjestyksessä (lakik. XIV sid., säännökset rikosten estämisestä, vuod. 1890 pain., 1 art., 2 muist. I liite) ovat asetetut julkisen poliisivalvonnan alaisiksi tahi saaneet oleskelukiellon enintään yhden vuoden ajaksi poliittisen epäluotettavaisuutensa tähden, ovat vapautettavat rangaistustaan enemmältä kärsimästä.

3. Henkilöiltä, jotka ovat asetetut julkisen poliisivalvonnan alle taikka saaneet oleskelukiellon valtiollisen järjestyksen säilyttämisestä ja yleisestä rauhallisuudesta annetun asetuksen 34 art:n säätämässä järjestyksessä (lakik. XIV nid., säännökset rikosten estämisestä, vuod. 1890 pain., 1 art., 2 muist., I liite) poliittisen epäluotettavaisuutensa tähden pitemmäksi kuin yhden vuoden ajaksi, on tuo rangaistusaika lyhennettävä yhdellä vuodella, jonka ohessa niihin henkilöihin nähden, jotka ovat karkoitetut julkisen poliisivalvonnan alle Siperian tahi etäisiin Euroopanpuoleisen Venäjän kuvernementteihin, on tätä määräystä sovellettava vasta sitten kun on saatu selville, että karkoitettu on käyttäytynyt hyvin.

4. Henkilöt, joiden olinpaikan valitsemisoikeus on rajoitettu valtiollisen järjestyksen säilyttämisestä ja yleisestä rauhallisuudesta annetun asetuksen 16 art:n 4 mom:tin säätämässä järjestyksessä (lakik. XIV nid., säännökset rikosten estämisestä, vuod. 1890 pain., 1 art., 2 muist., I liite) osanottonsa tähden epäjärjestyksiin korkeimmissa oppilaitoksissa, taikka jotka jo ovat kärsineet tuollaista rajoitusta yli kolmen vuoden, ovat vapautettavat sanotusta rajoituksesta.

5. Henkilöt, joille on määrätty arestirangaistusta valtiollisen järjestyksen säilyttämisestä ja yleisestä rauhallisuudesta annetun asetuksen säätämässä järjestyksessä (lakik. XIV nid., säännökset rikosten estämisestä, vuod. 1890 pain., 1 art., 2 muist., I liite) pakollisten säännösten rikkomisesta, ovat vapautettavat arestista.

6. Tämän osaston 1—5 art:ssa lueteltujen armonosotusten sovelluttaminen on jätettävä Meidän käskynhaltijamme Kaukaasiassa, Kenraalikuvernöörien, Donin sotajoukkojen Vara-atamaanin, Kuvernöörien, Aluepäälliköiden ja Kaupunginprefektien tehtäväksi.

XXXI. Niiden epäilysten johdosta, mitkä saattavat syntyä tämän julistuskirjan määräysten sovelluttamisessa, tulee asianomaisten virastojen tehdä esitykset Johtavan Senaatin ensimäiselle osastolle, ja mitä tulee oikaisuasioihin ja sellaisten varain uloshakuihin, mitkä joutuvat Keisarinna Marian laitosten hallinnolle, ovat ne, Keisarinna Marian laitoksia varten olevan Oman Kansliamme päällikön kautta, tehtävät holhouslautakunnalle.

XXXII. Suomen Suuriruhtinaanmaassa osotetaan armoa ja myönnetään helpoituksia seuraavien perusteiden mukaan:

1. Kaikki ennen helmikuun 21 (maaliskuun 6) päivää 1913 maksettaviksi joutuneet, perimättömät henkirahat ja maaverot, alimman maksuluokan päivämaksut valtion sairaanhoitolaitoksiin omalla tahi toisten yksityisten henkilöiden kustannuksella hoidettavina olevista henkilöistä; ja jäljellä olevista virkamiehiltä perittäviksi vahvistetuista oikaisusummista kolmeentuhanteen markkaan asti nouseva summa kruununvaroja, jos oikaisumuistutus on tehty ennen mainittua päivää, eikä virkamiestä, jota vastaan muistutus on tehty, ole tuomittu yleisten varain kavaltamisesta, annetaan anteeksi.

2. Suomen valtiorahaston varoista annetaan 10,000,000 markkaa sairaanhoitolaitosten rakentamista ja uudestimuodostelua varten siten, että tämä määrä jaetaan kymmenelle vuodelle, sekä että näillä varoilla rakennetuille tai uudestimuodostelluille laitoksille annetaan nimitys Romanowin Suvun kolmisatavuotisen Hallituksen muistoksi.

3. Suomen valtiorahaston varoista annetaan korkeintaan 250,000 markkaa maa-alueen hankkimiseksi ja varustamiseksi ensimäistä venäläistä opettajaseminaaria varten Suomessa ja on tälle seminaarille annettava nimitys Romanowin Suvun kolmisatavuotisen Hallituksen muistoksi.

4. Suomessa olevan Venäläisen Hyväntekeväisyysseuran omaisuudeksi luovutetaan Seuran Helsingin kaupungissa Suomen kruunulta ylläpitämäänsä   H ä n e n   K e i s a r i l l i s e n   M a j e s t e e t t i n s a   K e i s a r i n n a   A l e k s a n d r a   F e o d o r o v n a n   korkean Suojeluksen alla olevaa lastenkotia ja köyhäinhuonetta varten vuokraama maa-alue.

5. Kaikki ne, jotka ovat tehneet sellaisia rikoksia, joista Suomen paikallisten lakien mukaan korkeimmaksi rangaistukseksi on säädetty sakkoa kruunulle enintäin viisisataa markkaa, vankeusrangaistusta ei päälle yhden vuoden, viraltapano tai virantoimittamisesta erottaminen, mutta joita vastaan ei ennen helmikuun 21 (maaliskuun 6) päivää 1913 ole nostettu oikeudellista syytettä tahi tuomioistuimen päätöstä ei ole annettu tahi syypääksi tuomitsevaa päätöstä ei ole pantu täytäntöön, tahi jotka vielä ovat kärsimässä tuomioistuimen semmoisesta teosta määräämää rangaistusta, ovat jätettävät syytteeseen panematta ja vapautettavat rangaistusta kärsimästä. Tämä armo ei ulotu niihin henkilöihin, jotka ovat tehneet itsensä syypäiksi varkauteen, kavallukseen, varastetun tavaran kätkemiseen, ryöstöön, kiristykseen, petokseen, väärennykseen tahi muuhun sellaiseen rikokseen, josta seuraa kansalaisluottamuksen menettäminen tai maan palvelukseen kelvottomuus, eikä myöskään sellaisiin henkilöihin, jotka ovat tehneet asianomistajarikoksina syytteeseen pantavia rikkomuksia; niiltä, jotka ovat tehneet näitä rikoksia, vähennetään rangaistusta kolmannella osalla.

6. Kaikilta niiltä, jotka ovat tehneet rikoksia, joista Suomen paikallisten lakien mukaan on säädetty korkeampi rangaistus kuin mitä edelläolevassa 5 kohdassa on sanottu, vähennetään rangaistusta kolmannella osalla, kun taas niille, jotka elinajakseen ovat tuomitut kuritushuonerangaistukseen, rangaistus on määrättävä 20 vuodeksi. Tämä armo ei ulotu niihin, jotka ovat tehneet itsensä syypääksi myrkytykseen tai tappaneet sukulaisensa ylenevässä tai alenevassa polvessa tai miehensä tai vaimonsa, tehneet tahallisen murhan voitonhimosta tai tapon, murhapolton, räjähdyksen, upottamisen tai muun useiden henkilöiden hengelle vaarallisen keinon avulla, hevosvarkauden tai ilmoittaneet valtiosalaisuuksia (Armollinen asetus kesäkuun 22 p:ltä 1898 Suomen Suuriruht. A. K. N:o 37).

7. Kohdissa 5 ja 6 olevat säännökset sovelletaan myöskin sellaisiin henkilöihin, jotka rangaistukseksi irtolaisuudesta ovat tuomitut yleiseen työhön, sekä niihin, jotka suorittavat tätä rangaistusta.

8. Tämän Käskykirjeen nojalla tapahtuva vapauttaminen ei vapauta syyllistä korvaamasta asianomistajalle tuottamaansa vahinkoa ja tappiota.

9. Suomen Senaatillemme annetaan valta yksissä neuvoin Suomenmaan Kenraalikuvernöörin kanssa ratkaista ne epäilykset, mitkä saattavat syntyä tämän XXXII osan 1—8 kohdan sovelluttamisesta.

Tämän täytäntöönpanoa varten ryhtyköön Hallitseva Senaatti asianmukaisiin toimenpiteisiin.

Alkukirjoitukseen on Hänen Keisarillinen Majesteettinsa Korkeimmanomakätisesti kirjoittanut


N I K O L A I.


  Pietarissa, helmikuun 21 p:nä 1913.

V a r m e n s i: Ministerineuvoston Puheenjohtaja, Valtiosihteeri.

V. Kokovzoff.


Lähde[muokkaa]

  • Kokoelma Suomea koskevia lakia ja asetuksia, joilla on yleisvaltakunnallinen merkitys, vuodelta 1913. / Samling af Finland berörande lagar och förordningar af allmän riksbetydelse för år 1913.

Tallentajan huomautukset[muokkaa]

  1. pitää olla käskykirjeen
  2. sic
  3. sic