Kotikyläni
| Kotikyläni Kirjoittanut Mikko Uotinen |
- Ennen täällä elettihin
- hiljallensa aivan,
- kyllä tuskaa tunnettihin
- sekä viestit vaivan.
- Kotikoivut kartanoilla,
- veräjällä kuusi,
- ympärillä sammalsoilla
- kurjet aina huusi.
- Heinäpellot heilimöivät,
- kasvoi kyllin ruista,
- muinais-virret säkenöivät
- vaariemme suista.
- Verkkojansa ulapalla
- miehet aina laski,
- kotilehmän antamalla
- voilla täyttyi aski.
- Pienet oli pirtit meillä,
- majat asuttavat,
- pirtin takaa hakateillä
- varsat ravajavat.
- Niinhän ennen elettihin
- kankahilla näillä,
- tuota muistan, silmä täyttyy
- kyynel-tähkäpäillä.
- Nyt on tullut aika toinen,
- kerronkohan moista –?
- noussut kylä toisemmoinen
- vieraan houruloista.
- Kotikoivut kartanoilta
- kaatoi ajan halla,
- pikku pirtit kumpuloilta
- poisti polkemalla.
- Poissa kuuset veräjiltä
- poissa heinäpellot,
- eikä enään kankahilta
- kaiju karjankellot.
- Komeaiset »tatsat»[1] täällä
- kohosivat mailla,
- käydään vierasverka päällä
- kodintunnett’ vailla.
- Ostettu on konnut meiltä
- ruplan[2] valta täällä,
- miehet »laatii» sekakieltä
- ajurpenkin päällä.
- »Rätskät»[3] on nyt meidän naiset
- miehet »dvornikoita»[4],
- »kuharkoina»[5] harvanlaiset,
- laumat issikoita.
- Muinaisvirret unhottuivat
- »tsaijun»[6], »vodkan»[7] tieltä
- Jahdessamme herrat uivat,
- verkot väistyi sieltä.
- Sellaiseksi muuttui meiltä
- kotikylä kulta,
- vierashenki tulvii teiltä,
- vieras on tää multa.
- Kysyt, kuinka kotipellot
- muuttua näin voivat –?
- – – Venäläisen kirkon kellot
- vastauksen soivat – –.
Lähde: Uotinen, Mikko 1908: Iltaruskoja. Työväen sanomalehtiosakeyhtiö, Helsinki.