Kukkasen taivas (1870)
Ulkoasu
Kukkasen taivas. (Oskyld. Ingent. v. 1821.) Kirjoittanut Abraham Poppius |
- Oli se kaipo kukkasella
- Kaunoisella,
- Vaippakorvalla valitus,
- Ettei häntä lentäväksi
- Luoja luonut,
- Eikä suonut soittajaksi;
- Ettei kieltä kimalaisen
- Kukka saanut,
- Jolla maistaisi mesiä;
- Että itse iloitsisi,
- Imeksisi
- Hyvän henkensä liimoja.
- Vaanp’ on Luoja lausununna,
- Luotuansa,
- Kukan korvahan korean:
- ”Kun sun neitonen näkevi,
- Ihanainen,
- Sulhaselleen säilyväinen.
- Niin sen silkkisiivillänsä,
- Sinisilmän,
- Näet lentävän lähelle.
- Eipä lintu lentäväinen
- Liukkahampi
- Kuin se neito nurmen päällä;
- Eipä perhonen pikemmin
- Pakeneva,
- Kuin se tyttö on tuleva;
- Eipä lumi varvikossa
- Valkoisempi
- Kuin sen käsi kaunokainen.
- Niinpä tulet tyvestäsi
- Taitetuksi,
- Nouset neitosen nisille;
- Eipä taivas täydellinen
- Täytelämpi
- Nuoren rintoja Rikiinan;
- Eipä mesi mehiläisen
- Mehuisampi
- Kuin on huulet Hilturilla.
Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. I. 1870. Savo-Karjalainen Osakunta, Helsinki.