Siirry sisältöön

Kukkasen taivas (1870)

Wikiaineistosta
Kukkasen taivas.
(Oskyld. Ingent. v. 1821.)
Kirjoittanut Abraham Poppius


Oli se kaipo kukkasella
              Kaunoisella,
Vaippakorvalla valitus,
Ettei häntä lentäväksi
              Luoja luonut,
Eikä suonut soittajaksi;
Ettei kieltä kimalaisen
              Kukka saanut,
Jolla maistaisi mesiä;
Että itse iloitsisi,
              Imeksisi
Hyvän henkensä liimoja.
Vaanp’ on Luoja lausununna,
              Luotuansa,
Kukan korvahan korean:
”Kun sun neitonen näkevi,
              Ihanainen,
Sulhaselleen säilyväinen.
Niin sen silkkisiivillänsä,
              Sinisilmän,
Näet lentävän lähelle.
Eipä lintu lentäväinen
              Liukkahampi
Kuin se neito nurmen päällä;
Eipä perhonen pikemmin
              Pakeneva,
Kuin se tyttö on tuleva;
Eipä lumi varvikossa
              Valkoisempi
Kuin sen käsi kaunokainen.
Niinpä tulet tyvestäsi
              Taitetuksi,
Nouset neitosen nisille;
Eipä taivas täydellinen
              Täytelämpi
Nuoren rintoja Rikiinan;
Eipä mesi mehiläisen
              Mehuisampi
Kuin on huulet Hilturilla.


Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. I. 1870. Savo-Karjalainen Osakunta, Helsinki.