Kun

Kun. Kirjoittanut Edvard Valpas-Hänninen

Kun kuljit luokse,

niin täytti ilman juhlatuokse

ja se hetki tunnullaan

loihti tenhoisaksi maan.

Kun viivyt täällä,

niin taivahalla päämme päällä

kirkas tähtiruunu on

ja se luopi loistelon.

Kun luota lähdet,

niin sammuvat ne tenhot tähdet.

Sitten synkkä syksyn sää

kaiken loiston himmentää.

Lähde: Kulkuri, Kössi 1936: Lemmen kirja. I vihko. 1450 säettä. H. Hänninen, Helsinki.