Kun koira kuoli

Kun koira kuoli. Kirjoittanut Edvard Valpas-Hänninen

Kuuluvi jymy.

Kauhistaa!

Huulia hymy

tarjoaa,

mutta en huoli,

kun koirani kuoli.

Soittavi suru

kanneltaan.

Vie tämä nuru

alle maan –

ellei se vaihdu

tai viikossa haihdu.

Tyttöni liki

hiiveksii.

”Oi Viki, Viki!” –

ilmehtii.

Pyytelemättä

hän koittavi kättä.

Tointuvi elo.

Tunnen niin.

Elpyvi helo

silmäsiin.

Heitän jo huolen

ja huulia nuolen.

Lähde: Kulkuri, Kössi 1936: Lemmen kirja. I vihko. 1450 säettä. H. Hänninen, Helsinki.