Kun minä läksin kyllään

Kun minä läksin kyllään Kirjoittanut Tatu Pekkarinen

1. Kun minä illalla kyllään läksin,

olin minä hienoks’ tämmätty.

Simpsettikaalus ja kirjava huivi,

ne ol mulla kaalaan pännätty.

Jalassa uuvet lapikaskengät

ja keppi käessä mä keikaelin.

Ihan mua naaratti itteen nii,

kun herroks’ nuin minä teikaelin.

2. Tapasin tiellä sen kanttorin Kaesan,

ja aion minä kohta sitä riijoomaan.

Kaesa se ensin kaenostel

ja se rupes ihan mulle niijoomaan.

Minä sille ostin paakarin puojista

viijellä pennillä korppuja.

Kaesae sano, että: kyllä on hyvvee,

ihan nämä on kun torttuja.

3. Pyysinpä Kaesoo järven rantaan

pikkusen pitämään juttuja.

Mut Kaesa se eppäel: eihän se passoo,

kun ei olla ihan tuttuja.

Minä vua arvelin: elä tuossa kehtoo

turhista pittee lukua.

Kyllähän tässä nyt tuttaviks tullaan,

pijan ehkä ollaan sukua.

4. Rannalla sitte ku istuttiin, nii

otin minä Kaesoo kaalasta.

Kaesa se tuumael: sinähän nyt sieppoot

ihan niinkun nuttua naalasta.

Sitte pyys multa sormustakkii

ja kihlahuivia raetasta.

Minä vuan meinasin: mitä niillä tekköö,

sehä on jo vanahanaekasta.

5. Paljon myö siinä huasteltiinnii,

eikä meillä ollunna kiirettä.

Kottiin lähtiissä kello jo kävvii

kymmenen minuttia viijettä.

Kaesae sano, että: en minä ennee

toesista poejista huolikkaa,

kun minä sille erotessa annon

viimesen korpun puolikkaan.

Lähde: Pekkarinen, Tatu 1951: Iloinen testamentti: 115 valittua laulua. Koonnut Toivo Kärki. Oy Fazerin musiikkikauppa, Helsinki.