Kun ystävä jätti

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kun ystävä jätti.

Kirjoittanut P. J. Hannikainen
Suom. kansansävelmä.


1. Kun ystävä jätti mun yksinään,
vaivuin huoleen, ikävään.
Siitä onpi lauluni lyhyinen,
siitä onpi soittoni suruinen.
2. Kyll’ ennen oli mullakin kultanen,
ihanainen, herttainen.
Silloin minä laulelin onnestain,
riemusta sykki mun syömmeni vain.
3. En kultaani jättänyt koskaan ois,
vaan sen maailma sai multa pois.
Eipä se nyt kuule mun laulujain,
eikä se huoli mun huolistain.

P. J. Hannikainen.


Lähde: Työväenopiston laulukirja: nuottipainos. 1928. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.