Kun ystävä jätti

Kun ystävä jätti.

Kirjoittanut P. J. Hannikainen

Suom. kansansävelmä.

1. Kun ystävä jätti mun yksinään,

vaivuin huoleen, ikävään.

Siitä onpi lauluni lyhyinen,

siitä onpi soittoni suruinen.

2. Kyll’ ennen oli mullakin kultanen,

ihanainen, herttainen.

Silloin minä laulelin onnestain,

riemusta sykki mun syömmeni vain.

3. En kultaani jättänyt koskaan ois,

vaan sen maailma sai multa pois.

Eipä se nyt kuule mun laulujain,

eikä se huoli mun huolistain.

Lähde: Työväenopiston laulukirja: nuottipainos. 1928. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.