Kuninkaantytär kristallivuoressa

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kuninkaantytär Kristallivuoressa

Kirjoittanut Rudolf Koivu
Kuvitus: Rudolf Koivu


[s. 8]

Kuninkaantytär Kristallivuoressa.

Kansansatu.

Kertonut ja kuvittanut R. Koivu.


Kuninkaantytär kristallivuoressa (Pääskynen 12 01 12 1917 s8 1).png
Kulkipa kerran muuan poika

metsässä ja tapasi tiellään muurahaisen, jolta orava ohijuostessaan oli polaissut jalan poikki. Pojan kävi sääliksi muurahaista. Hän otti sen varovasti kämmenelleen ja vei muurahaispesään. Muurahainen kiitteli poikaa ja sanoi:

— Kultia ja kalleuksia en voi sinulle antaa palkinnoksi hyväsydämisyydestäsi, minulla kun ei ole minkäänlaisia aarteita, mutta jos sinua joskus huvittaisi muuttua muurahaiseksi, niin kierrähdä vaan kerran maassa myötäpäivään ja kun jälleen haluat ihmiseksi, kierrähdä vastapäivään.

Poika kiitti muurahaista lahjasta ja läksi tyytyväisenä jatkamaan matkaansa. [s. 8:2]Kuljettuaan jonkun aikaa hän kuuli läheisestä pensaasta omituista rapinaa. Hän kävi lähemmäksi ja huomasi haavoitetun haukan pyristelevän siellä. Metsästäjän nuoli oli tunkeutunut sen ruumiiseen. Poika veti varovasti nuolen pois ja päästi haukan vapauteen. Kiitollisena haukka opetti pojalle haukaksimuuttumistaidon.

Kuninkaantytär kristallivuoressa (Pääskynen 12 01 12 1917 s8 2).png

Poika halusi heti koettaa miltä lentäminen tuntuisi ja niin hän haukan neuvon mukaan hypähti kerran oikealle ja muuttuikin samassa haukaksi.

Poika kohosi korkealle ilmaan ja läksi lentämään maita ja meriä. Lenteli kauan ja saapui suureen valtakuntaan, jonka keskellä kohosi [s. 10]korkea kristallivuori. Vuoren ympärillä upeili komea kaupunki ja siinä kaupungissa asui valtakunnan kuningas.

Poika muutti itsensä jälleen ihmiseksi hypähtämällä vasemmalle haukan neuvon mukaan, ja läksi katselemaan kaupunkia. Saapui siitä kuninkaanlinnalle ja pyysi päästä kuninkaan palvelukseen. Kuningas otti hänet keittiöpojaksi. Mutta kuninkaan kaunis tytär niin mieltyi poikaan, että tahtoi hänet välttämättä leikkitoverikseen. Kuningas, joka ei hennonut tyttäreltään mitään kieltää, suostui tämän pyyntöön.

Eräänä päivänä, kun kuninkaantytär ja poika olivat Kristallivuorella kävelemässä, hypähti heidän edessään olevalle kallionkielekkeelle ihmeen kaunis kultainen kauris. Se välkähteli auringossa ja hohti niin, että silmiä häikäisi. Poika tempasi jousensa ja läksi ajamaan sitä takaa, unohtaen kuninkaantyttären kokonaan. Mutta ei ainoakaan ampumansa nuoli osunut kauriiseen. Se hypähteli taitavasti kallionkielekkeeltä toiselle, määki pilkallisesti pojalle ja katosi lopulta kokonaan näkyvistä.

Kuninkaantytär kristallivuoressa (Pääskynen 12 01 12 1917 s9).png

Muistipa poika silloin kuninkaantyttären ja asteli samalle paikalle, mihin oli tytön jättänyt. Mutta tyttöäpä ei näkynytkään missään. Poika huuteli ja huhuili, vaan vastausta ei kuulunut. Hän istahti viimein suruissaan kivelle. Ilman kuninkaantytärtä hän ei uskaltanut palata kuninkaanlinnaan.

Kulki siitä ohi vanha karjapaimen ja tämän seuraan liittyi poika. Paimenteli karjaa ukon kanssa ja ukko [s. 12:2]kertoi olevansa kuninkaan karjalauman kaitsija. Vuoressa asui ruma peikko, kertoi ukko, ja pysyäkseen hyvissä väleissä peikon kanssa, kuningas antoi joka ilta peikon valita ilta-ateriakseen laumasta paraan lehmän. Ilta tulikin pian ja metsästä alkoi kuulua rymyä.

— Nyt saapuu peikko ruokaansa hakemaan, sanoi ukko.

Samassa työntyi metsästä ruma, vankkarakenteinen otus, kaappasi laumasta kauneimman lehmän ja raahasi sen karjuen metsään.

Paimen vei pojan majaansa yöksi. Puolenyön aikaan poika heräsi. Hän oli kuulevinaan kuninkaantyttären valitukset jostain syvältä maan alta. Poika hiipi hiljaa ulos, painoi korvansa kalliota vasten ja nyt kuuli hän aivan selvään kuninkaantyttären itkevän. Keksipä hän samassa raon vuoressa, muutti itsensä muurahaiseksi ja alkoi kulkea rakoa alas vuoren sisään. Saapui viimein suureen kristallisaliin ja huomasi eräässä nurkassa kuninkaantyttären istuvan kultatuolilla ja katkerasti itkevän. Poika muuttihe jälleen ihmiseksi ja astui kuninkaantyttären luo. Tyttö riemastui nähdessään pojan ja kertoi, kuinka ruma vuorenpeikko oli hänet ryöstänyt heti kun poika oli kadonnut näkyvistä kaurista takaa-ajaessaan.

Mitään muuta keinoa ei löytynyt hänen vapahtamisekseen vuoresta kuin saada nykäistyksi peikon suussa oleva kultahammas. Sulattamalla hammas ja kaatamalla siitä saatu kultaliuos vuorelle, halkeaisi vuori ja kuninkaantytär pääsisi vapaaksi.

Kuninkaantytär kristallivuoressa (Pääskynen 12 01 12 1917 s12).png

Poika lupasi kuninkaantyttärelle [s. 13:1]pelastaa hänet tavalla millä tahansa. Muurahaiseksi muuttuneena hän kömpi sitten pitkin halkeamaa vuoresta pois ja läksi paimenmajaan nukkumaan.

Seuraavana päivänä hän taas paimenen kanssa kaitsi karjaa, mutta illan tullen käski ukon menemään majaan levolle, luvaten huolehtia karjasta yksin. Ukko oli väsynyt ja mielellään seurasi pojan neuvoa.

Kuninkaantytär kristallivuoressa (Pääskynen 12 01 12 1917 s13 1).png

Kohta ukon lähdettyä saapui peikko lehmänhakuun. Nähdessään pojan yksin, ihmetteli se mihin entinen paimen oli joutunut. Poika selitti ukon saaneen lomaa. Huomasipa [s. 13:2]poika samassa kuinka peikon puhuessa kultainen hammas välkähteli sen suussa.

Kuninkaantytär kristallivuoressa (Pääskynen 12 01 12 1917 s13 2).png

Peikko valitsi parhaan lehmän karjasta ja istuutui hyvillään hykerrellen sitä syömään. Vaan poikapa muutti itsensä haukaksi ja peikon paljastaessa hammasrivinsä, iski voimakkaalla nokallaan kultahammasta niin, että se taittui ja vieri maahan.

Peikko heitti heti henkensä, mutta poika sulatti kultahampaan ja kaasi kultaliemen vuorelle. Vuori halkesi kahtia, ja kuninkaantytär pääsi vankeudestaan vapaaksi.


Lähde: Rudolf Koivu: Kuninkaantytär kristallivuoressa. Pääskynen, 1917, nro 12, s. 8–10, 12–13. Kansalliskirjasto.