Kustaa Aadolfin kuolema
| Kustaa Aadolfin kuolema. Kirjoittanut anonyymi |
| Kirjoittaja on nimimerkki Savon Matti. |
- Pohjolasta poikinensa
- kuulu voitonsankari
- apuun uskolaisillensa
- Saksanmaahan samoovi.
- Toinen poik’ on Ruotsin kansa,
- toinen Suomen väki on.
- Voisiko siis mikään ansa
- näille tuottaa turmion!
- Ei! – vaan urhot uljahasti
- koko Saksan saartavat,
- kaikki antain henkeen asti
- veljet vapauttavat.
- Verta vuotaa Demmin’issä,
- verta Lech’in virta juo,
- taistotanner Leipzigissä
- kokonaan on verivuo.
- Mutta Lützen! – taisto vimman
- keskus olet katkerin:
- luonas luoti rakkahimman
- kaatoi Kustaa Aadolfin.
- Voisko mikään sydän olla
- aivan kivikova niin,
- tuolla verivainiolla
- ett’ei puhkeis kyyneliin!
- Mutta eikö murheen alla
- jotain iloakin näy,
- eikö tällä sanomalla
- sydän sykkimähän käy:
- Verikentällä hän heittää
- hengen eestä veljien,
- joita sorron varjo peittää,
- varjo uskonvainojen!
- Pois siis menköön murheen valta,
- Lützen missä mainitaan,
- tuon kuin verihaamun alta
- vapaus nous’ maailmaan!
- Eläköhön muistossamme
- tämä päivä Lützen’in,
- meidän siell’ on mainettamme:
- siell’ ol’ Suomalaisetkin!
Lähde: Kulokorsia. I. Suom. Normaalilyseen konventin albumi. 1892. Werner Söderström, Porvoo.