Kuubalainen serenaadi

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kuubalainen serenaadi

Kirjoittanut Unto Koskela
Säveltänyt salamanteri [Juhani Pohjanmies].


Me tulimme kapakasta,
kai hiukkasen horjuen.
Oli lähtömaljoja juotu,
ja yö oli ihmeellinen.
Joku huomasi sattumalta
– se oli kai Watkinson –
että serenaadi sulle
ihan velvollisuutemme on.
Ja kolmisin seisahduimme
me alle sun ikkunas
ja punaisen lampun näimme
me palavan huoneessas.
Ah – muistan – ympärillä
on ihana Kuuban yö,
ja nuorena, hehkuvana
joka ainoa sydän lyö.
Me muistimme kuuman poves
ja keinuvan vartalos,
ja jokainen huulillansa
tuns vielä sun suutelos.
Ja me kaipasimme jälleen
sinun nauruas solisevaa –
Voi, miksi on jätettävä
tämä ihanain öitten maa!
Tom lauloi murheellisesti
ja säesti Watkinson.
Minä nielin kyyneleitä,
olin kovasti onneton.
– Niin, rakastin sinua silloin
ja rakastan vieläkin,
ja sun punainen sukkanauhas
on aarteeni kallehin.
Sinä avasit ikkunasi
ja kummasti hymyillen
sinä pudotit jokaiselle
tulipunaisen kukkasen.
Ja me itkimme haikeasti
ja horjuimme satamaan.
Ah, Kuuban helmi, sua
en unohda milloinkaan.


Lähde: Koskela, Unto 1930: Purjeet sumussa: runoja. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.