Kuule kuusta äidin ko’issa

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kuule kuusta äidin ko’issa.
(Suomalaisen sananlaskun johdosta.)
Kirjoittanut Viktor Rydberg


Sa huminata kuule kotisalon
ja kuusta, joka kasvaa äidin ko’issa! –
Puu pyhä, lehviss’ aina vihannoissa,
mi päätäs nostat maille taivaan valon,
sun sanas kuulin: Elon hurmioissa
ma muistin äänes juhlallisen jalon;
se toi mun takaisin luo taaton talon,
sen hiljaisuuteen: asukkaat on poissa.
Käyn lieden luo – vaikk’ kylmä, se on tuttu –
ja muistelen taas lapsuuselämääni,
jost’ armaat kuvat kuiskit mulle mieleen.
Mut onko tuulen syy tää outo juttu?
– Soi murhemielin vanhan kuusen ääni,
ja kaihoin sydän vastaa kaihon kieleen.


Lähde: Rydberg, Viktor 1906: Valikoima runoelmia. Suomeksi toimitti Valter Juva. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.