Lähteellä (Forsman)

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lähteellä.

Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg


Ma istun, lähde, reunallas
Ja pilviä katselen,
Kuin vaihtelee ne kalvossas
Johdosta ylhäisen.
Kas, ruskopilvi hohtaa niin,
Kuin ruusu umpussaan.
Hyvästi! palaamattomiin
Se läksi matkojaan.
Vaan tuossa toinen uudelleen
Kirkkaammin kiiltelee.
Ah! yhtä kiirelentoinen
Se kauas hälvenee.
Taas yks! – S’ei mieli rientohon.
Raskaana vieriää;
Vaan, lähde, synkkä pilvi on
Ja sun se synkistää.
Sua nähden näin, mä aattelen
Mun omaa sieluain.
Kuink’ usein pilven kultaisen
Hyvästi jättää sain!
Kuink’ usein synkkä, kolkko loi
Yön synkän sydämmeen,
Tul’ äkkiään, vaan lähti, oi!
Taas pois niin verkalleen!
Vaan mentyään ja tultuaan
Ne tunsin kylläkin:
Ne usvahattaroina vaan
Loi sielun kuvastin.
Ja noista peilin valkeus
Ja varjo aiheuu!
Kons’ lakkaa, lähde, hurmailus
Ja aaltos rauhaantuu?


Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1885: Lyyrillisiä runoelmia 1. Suomentanut Kaarlo Forsman. G. L. Söderström, Porvoo.