Lähteellä (Forsman)

Lähteellä. Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg

Ma istun, lähde, reunallas

Ja pilviä katselen,

Kuin vaihtelee ne kalvossas

Johdosta ylhäisen.

Kas, ruskopilvi hohtaa niin,

Kuin ruusu umpussaan.

Hyvästi! palaamattomiin

Se läksi matkojaan.

Vaan tuossa toinen uudelleen

Kirkkaammin kiiltelee.

Ah! yhtä kiirelentoinen

Se kauas hälvenee.

Taas yks! – S’ei mieli rientohon.

Raskaana vieriää;

Vaan, lähde, synkkä pilvi on

Ja sun se synkistää.

Sua nähden näin, mä aattelen

Mun omaa sieluain.

Kuink’ usein pilven kultaisen

Hyvästi jättää sain!

Kuink’ usein synkkä, kolkko loi

Yön synkän sydämmeen,

Tul’ äkkiään, vaan lähti, oi!

Taas pois niin verkalleen!

Vaan mentyään ja tultuaan

Ne tunsin kylläkin:

Ne usvahattaroina vaan

Loi sielun kuvastin.

Ja noista peilin valkeus

Ja varjo aiheuu!

Kons’ lakkaa, lähde, hurmailus

Ja aaltos rauhaantuu?

Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1885: Lyyrillisiä runoelmia 1. Suomentanut Kaarlo Forsman. G. L. Söderström, Porvoo.