Laki asevelvollisista, joita omantunnonsyyt estävät suorittamasta sotapalvelusta

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomen asetuskokoelma 186/1931.


L a k i
asevelvollisista, joita omantunnonsyyt estävät suorittamasta
sotapalvelusta.
Annettu Helsingissä 29 päivänä toukokuuta 1931.
_______________


  Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään täten:

1 §.

Asevelvollisen, jota uskonnolliseen tai muuhun tähän verrattavaan vakaumukseen perustuvat vakavat omantunnonsyyt estävät suorittamasta sotapalvelusta asevelvollisuuslaissa säädetyssä järjestyksessä, sallittakoon huolellisen tutkimuksen perusteella rauhan aikana täyttää asevelvollisuutensa palvelemalla:

1) sairaanhoitajana tai muuna aseettomana puolustuslaitoksessa; tai

2) valtion hyväksi valtion muussa laitoksessa.

Edellä tässä pykälässä tarkoitettua asevelvollista sanotaan jäljempänä tässä laissa työvelvolliseksi.

2 §.

Työvelvollisen, jota tarkoitetaan 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa, tulee palvella viisi kuukautta ja työvelvollisen, jota tarkoitetaan saman momentin 2 kohdassa, kahdeksan kuukautta yli asevelvollisuuslaissa säädetyn yleisen palvelusajan.

Työvelvollista, joka sen vuoden alettua, jona hän täyttää kaksikymmentäviisi vuotta, ei vielä ole loppuunsuorittanut työvelvollisuuttaan, älköön rauhan aikana enää työpalveluksessa pidettäkö. Jos hän on saanut palvelusajan lykkäystä, pidetään hänet kuitenkin lykkäystä vastaavan ajan palveluksessa mainitun vuoden jälkeenkin, ei kuitenkaan enää sen jälkeen, kun hän on saavuttanut kahdenkymmenenkahdeksan vuoden iän.

Sen estämättä, mitä edellisessä momentissa on sanottu, voidaan työvelvollinen reserviin kuuluvien asevelvollisten reserviharjoitusten sijasta rauhan aikana kutsua työhön yhteensä enintään kolmen kuukauden ajaksi.

3 §.

Jos 1 §:ssä tarkoitetun luvan havaitaan perustuneen ilmeisesti vääriin tietoihin tai jos työvelvollinen tekee itsensä syypääksi toistuneihin vakavampiin rikkomuksiin työvelvollisuutta vastaan, voidaan annettu lupa peruuttaa.

Milloin työvelvollinen omantunnonsyiden sitä enempää estämättä ilmoittaa haluavansa päästä sotapalvelukseen, on kysymys hänen palveluksensa järjestämisestä otettava uudelleen tutkittavaksi.

Puolustusministeriön asiana on määrätä, missä määrin jo palveltu aika otetaan huomioon palvelusta uudelleen järjestettäessä.

4 §.

Valtion hyväksi 1 §:n 1 momentin 2 kohdassa mainitulla tavalla palvelevan työvelvollisen työvelvollisuutta vastaan tekemien rikosten rankaisemisesta ovat voimassa erityiset säännökset.

Työvelvolliselle tämän lain mukaan määrättyä palvelusta älköön keskeytettäkö hänelle tuomitun sakkorangaistuksen täytäntöönpanoa varten muuntorangaistuksena.

5 §.

Työvelvollisen ylläpitoon ja päivärahaan nähden on, mikäli olosuhteet välttämättömästi eivät muuta vaadi, soveltuvin kohdin noudatettava, mitä vakinaisessa palveluksessa olevien asevelvollisten ylläpidosta ja päivärahasta on määrätty.

Mitä on säädetty asevelvollisille suoritettavasta korvauksesta sotapalveluksessa sattuneen ruumiinvamman tai sairauden johdosta sekä vakinaisessa palveluksessa olevain asevelvollisten omaisten avustamisesta, sovellettakoon myös työvelvollisiin.

6 §.

Tämän lain täytäntöönpanoa varten tarvittavat säännökset annetaan asetuksella. Tämän lain kautta kumotaan 11 päivänä marraskuuta 1922 annetun asevelvollisuuslain 58 §.


Helsingissä 29 päivänä toukokuuta 1931.


Tasavallan Presidentti
P. E. SVINHUFVUD.


Puolustusministeri Jalo Lahdensuo.


Katso myös[muokkaa]