Laki sotaan osallistuneen ja siinä kadonneen henkilön julistamisesta kuolleeksi
Suomen asetuskokoelma 366/1940.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
Suomen Tasavallan ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton välisessä, 12 päivänä maaliskuuta 1940 allekirjoitetulla rauhansopimuksella päättyneessä sodassa tai siihen liittyneissä toimissa kadoksiin joutunut sotilas tai muu Suomen puolustusvoimissa palvellut henkilö saadaan, poiketen siitä, mitä kadonneen henkilön julistamisesta kuolleeksi 23 päivänä huhtikuuta 1901 annetussa laissa on säädetty, tämän lain säännöksiä noudattamalla julistaa kuolleeksi, jos vähintään kuusi kuukautta sodan päättymisestä on kulunut eikä kadonneen elossa olemisesta ole saatu tietoa.
Hakemuksen 1 §:ssä tarkoitetun henkilön julistamisesta kuolleeksi tehköön puolustusministeriön esityksestä virallinen syyttäjä Helsingin kaupungin raastuvanoikeudessa, ja käsiteltäköön täten vireille pannut eri henkilöiden kuolleeksi julistamista koskevat hakemukset yhdessä, mikäli se haitatta käy päinsä.
Sellaisen hakemuksen tehköön asianomainen virallinen syyttäjä myös kadonneen henkilön julistamisesta kuolleeksi annetun lain 4 §:n 1 momentissa mainitun henkilön pyynnöstä sanotussa laissa säädetyssä oikeudessa, hankittuaan kuitenkin sitä ennen selvityksen siitä, ettei puolustusministeriön esityksestä ole vireille pantu hakemusta saman henkilön kuolleeksi julistamisesta.
Hakemuksen johdosta oikeus kuulustakoon, jos katsoo sen tarpeelliseksi, kadonneen puolisoa ja lähintä sukulaista sekä hänelle määrättyä toimitsijaa tai uskottua miestä taikka hänen holhoojaansa.
Jos kuolleeksi julistamiseen tarvittavat seikat on tehty todennäköisiksi joko puolustusministeriön laatimalla kadonneiden henkilöiden luettelolla tai muulla tavoin, päättäköön oikeus julkisella kuulutuksella kutsua kadonneen henkilön viimeistään määräpäivänä, jota ei ole pantava aikaisemmaksi kuin kolmen kuukauden päähän päätöksen tekemisestä eikä myöhäisemmäksi kuin siksi varsinaiseksi oikeudenkäyntipäiväksi, joka kuusi kuukautta sen jälkeen ensiksi sattuu, ilmoittautumaan oikeudelle uhalla, että oikeus muuten, ellei laillista estettä ilmaannu, julistaa hänet kuolleeksi.
Kuulutuksen tulee myös sisältää kehoitus kaikille, jotka voivat antaa tietoa, elääkö kadonnut henkilö vai onko hän kuollut, saman ajan kuluessa sen oikeudelle ilmoittamaan.
Sama kuulutus saakoon koskea useita kadonneita henkilöitä.
Kuulutus on viipymättä tiedoksi pantava oikeuden ovelle ja oikeuden toimesta julkaistava kerran virallisessa lehdessä, jonkin vuosineljänneksen ensimmäisessä numerossa, ei kuitenkaan myöhäisemmän kuin sen neljänneksen, joka kuukauden kuluttua siitä, jolloin päätös kuuluttamisesta on tehty, ensiksi alkaa. Milloin hakemus on tehty 2 §:n 1 momentin mukaisessa järjestyksessä, on kuulutus lisäksi julkaistava oikeuden harkinnan mukaan määrättävissä Helsingin kaupungissa ilmestyvissä sanomalehdissä. Jos kuolleeksi julistamista haetaan sanotun pykälän 2 momentin nojalla, olkoon oikeudella valta määrätä kuulutus julkaistavaksi, paitsi virallisessa lehdessä, jossakin muussa sanomalehdessä.
Tämän lain nojalla tapahtuneesta kuolleeksi julistamisesta ei kuulutusta tarvitse julkaista virallisessa lehdessä.
Kustannukset tämän lain mukaan tapahtuvasta kuolleeksi julistamisesta maksetaan valtionvaroista.
Otetta oikeuden pöytäkirjasta älköön hakijalle annettako, ellei hän ole sitä pyytänyt.
Mikäli tässä laissa ei ole toisin säädetty, noudatettakoon kadonneen henkilön julistamisesta kuolleeksi annetun lain säännöksiä.
Tämä laki on voimassa vuoden 1942 loppuun. Kuitenkin on tätä lakia sovellettava senkin jälkeen asioihin, joissa hakemus kuolleeksi julistamisesta on siinä määrätyssä järjestyksessä tehty lain voimassa ollessa.
- Helsingissä 12 päivänä heinäkuuta 1940.