Langennut

55. Langennut. Kirjoittanut Simo Korpela

Voi mua ihmistä surkeaa!

Voi, Jeesus, mun syntejäni!

Tahdotko vielä sä puhdistaa

Mun saastaista sydäntäni?

Taivaan tietä jo vaelsin

Ja tahtoas kallista täytin.

Mutta nyt taasen ma lankesin

Ja armosi väärin käytin.

Kuinka ma vaivanen tohdinkaan

Taas kasvojes etehen tulla?

Tutkittavaks pyhän, vanhurskaan?

Oi rohkeutt’ ei ole mulla!

Kyllä mä tiedän tuomion,

Jonk’ ansainnut olen aivan:

Jos sinä katsot ansiohon,

Ei koskaan pääty mun vaivan’.

Mutta, oi Jeesus laupias,

Äl’ anna mun joutua hukkaan!

Katsees vieläkin armias

Luo kurjahan syntisrukkaan!

Paljon huolta ma sulle toin

Mun lankeemukseni kautta.

Matona maassa siks vaikeroin

Ja huudan: oi auta, oi auta!

Enkä mä edestäs nousekkaan,

Siks kuin sinä tahdot mun nostaa,

Päästäen tuntoni tuskistaan

Ja sieluni ahdingostaan.

Silloin ma nousta tahdon ja voin,

Kun henkesi lausuu mulle:

Rauhoitu sielu jo onnetoin,

Soin anteeksi syntis jo sulle!

Silloin ma taasen riemuitsen,

Kun annos mun päälleni paistaa.

Kuule oi valitus vaivaisen!

Viel’ anna mun autuuttas maistaa!

Lähde: Korpela, Simo 1904: 75 virttä. Werner Söderström, Porvoo.