Laulun huomen, yli Suomen

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Laulun huomen, yli Suomen

Kirjoittanut Abraham Poppius


Mitä mä kylältä kuulen,
Kuka kaukoo kaupungeista?
Turhatko hyminät tuulen,
Vainko totta, toen eistä,
Ett’ on uusi Laulun huomen
Tulemassa yli Suomen.
Sata vuott’ on saanut olla
Laulantokin laimin lyöty.
Kantele on raaniolla
Läsiältä läpi syöty,
Torakaisilla tupana,
Heittiönä ja hupana.
Viisaimmat virren teon
Sanoit jonkin joutavaksi,
Joka mielen, töistä keon,
Viepi tyhjän noutavaksi.
Siitä muka köyhät ajat,
Nälkä vuodet, kurjat majat.
Eiköhän enämmin lienyt
Siihen viinakin, viassa?
Jok’ on monen mielen vienyt,
Ett’ ei siinä nyt siassa
Ole neuvoihin neroa,
Eikä töistänsä veroa?
Tahi eikö tapa ynnä
Säätyä kuin ylimäistä,
Jok’ ei meillä maata kynnä
Seuraavat alaiset väistä?
Isännätkin, ilman työtä
Tahtoisit talossa syödä!
Paljon sull’ ois työtä, huolta,
Jos oot herraksi halussa!
Tahi tahdot vaimo-puolta
Nähdä kalliissa kalussa!
Rommit tuoda, tuli-juomat,
Kahvet ja kanaljan luomat!
Eipäs niitä ollut muinon
Vahvemmassakan varassa.
Vanha faari partasuinen
Kävi säätynsä sarassa;
Eikä poikakaan pelannut,
Juonut, herroiksi elännyt,
Miss’ oli pitoja pietty,
Häitä lapsille laettu,
Niihen laulaja, se tietty
Ensimäiseksi haettu,
Heti-kohta virren miitti,
Jota kaikki kansa kiitti.
Koska hän korotti äänen,
Korvansa kohotit kaikki:
”Kuulematta jos ma jäänen!”
Pelkäisi nyt Martti, Maikki,
Eskot, Liisat, liki sata
Lähestyvät laulajata.
Hänpä miesten mielet taisi
Saada taatuille tavoille.
Sais se vielä nytkin, saisi
Suodun Suomelle, Savoille:
Autuaaksi ajan uuden,
Kautta uuden uutteruuden!

–o– [Abraham Poppius]


Lähde: Maamiehen Ystävä 13.12.1845.