Legenda II

Legenda II. Kirjoittanut Eino Pakarinen

Tuli Kristus, kulkien yli veen,

puutarhaan syksyllä kerran –

syysaurinko viimeisen kimalteen

loi aalloille kulkeissa Herran

ja pilkisti keltaisten koivujen takaa –

puutarhani kukkaset maassa jo makaa –

syyslehdille loisteli viimeisen kerran

niin hellästi saapuen Herran.

Tuli Kristus kulkien hiljalleen

puutarhaan syksyllä kerta,

kun koivut kullassa ylpeilee

ja pihlajan lehdet on verta,

ja kulki sen puutarhan polkuja pitkin,

min poluilla kerjäsin, kaipasin, itkin

sitä mennyttä kesää, mi koskaan ei palaa,

jos kuinkakin itkien halaa.

Vaan mestari-tarhurin kulkien

puutarhan polkuja pitkin

sai kukkani hehkunsa kesäisen,

joita iäksi kuolleina itkin,

ja oli kuin käynyt ois keväinen tuuli

ja korvaani kuiskinut lempeä huuli:

saat kevään sä kestävän luoksesi kerran

sun tarhaasi saapuen Herran.

Lähde: Pakarinen, Eino 1928: Laulu ja elämä. Liikepaino, Turku.