Lena

Lena

Kirjoittanut Demjan Bednyi

Miestänsä, perheen ruokkijaa,

Laps’ sylissänsä vaimo vuotti.

– Sa turhaan, turhaan vuottelet!

Petturin kuula surman tuotti.

Hän kaatui, vaan ei yksin, ei:

Murheisin katsein, veririnnoin

Vierellään vanhin poikas sun

Sai surman, puhuessaan innoin.

Työveikot heitä ympäröi;

On kumpu synkkä noussut maasta.

Se kumpu kätkee murhatut,

Joit’ ei nyt herrain hurtat raasta.

Vaan päivä kirkas kimmeltää!

Oi, veljet! Kirot päällään kantaa,

Ken tämän päivän unhoittaa,

Ken tämän veren anteeks antaa.

Lähde: Virtanen, Jalmari 1936: Valittuja runoja. Valtion kustannusliike Kirja, Petroskoi.