Lentsun kourissa

Tulevaisuuden urheilun tuki

Syrjäseutulaisen näkökulmasta Lentsun kourissa[1] Kirjoittanut Sivukulman Santeri

Arjen lajit kunniaan

Kirjoitus julkaistu Paikallissanomissa 9.4.1936, s. 2-3. https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1889723?page=2 / Viitattu 19.2.2026

Helsingistä — jota myöskin Pohjolan valkeaksi kaupungiksi kutsutaan — tulee monenkaltaista hyvää laajan maaseudun kaikille kulmakunnille. Tulee uusia lakeja ja asetuksia, aviiseita sekä monensorttista sivistystä ja valistusta ynnä muuta sen kaltaista ja sekalaista tavaraa. Mutta lähtee sieltä joskus liikkeelle pahaakin, niinkuin tänäkin kevättalvena, tai sanoisinko talvikeväänä, itse kukin tykönämme tiedämme.

Vai eikö arvoisa lukija ole sitä vielä saanut? Nimittäin sitä lentsua, joka Helsingistä lähti maaseutukiertueelle?

Se on juupelinmoinen tauti, joka tosin harvoin tappaa, mutta kiusaa sitä enemmän. Panee aivastelemaan ja pärskimään, kellistääpä joskus sänkyynkin. Ei ota parantuakseen saunasta eikä tervastakaan — sitä kolmatta kielsi joku professori kerrassaan koettamastakin. Mutta pulvereista kuuluu tykkäävän niin pahaa, että lähtee pois — sitten kun on lähteäkseen. Sellainen juutas osaa olla lentsu, entiseltä nimeltään Spanskan tauti.

Pahinta on, että lentsun vietävä saa kortteeripaikakseen valitsemansa kansalaisen ärtyisäksi ja muullakin tavalla tylsäksi. Allepainetunkin, joka tavallisissa oloissa on — jaa, no, jääköön sanomatta, uskottehan sen muutenkin — ovat nuo vietävän basillit tehneet vieläkin äkäisemmäksi ja yläpään puolesta tohelommaksi. Eräs hyve tuttava kyllä koetti vakuuttaa, ettei siihen lentsulla ole mitään osuutta, vaan syy on syvemmällä. Kehtasi vielä kysäistä, josko allepainettu on mahdollisesti aina sairastanut lentsua.

Vastasin ent. hyvälle ystävälleni muutamin valituin sanoin, ja ainakaan toistaiseksi emme vastaan tullessa tervehdi toisiamme.

Sanon toistaiseksi, sillä eiköhän lentsu pian hellitä. — Siitä tuttavastanikin, jonka rännit myös tuntuivat silloin olleen tukossa ja ääni kahta oktaavia matalampi.

— — —

Mutta asiasta toiseen. Oletteko panneet merkille, että ikävät ilmat ja kotona pysyminen vaikuttavat haitallisesti ihmisten mielialaan? Eräs viisas mies sanoi varsinkin yhtämittaisen kotosalla oleskelun olevan jokseenkin yhtä vaarallista hermomyrkkyä kuin alkoholi. Yksikseen ollen, väitti hän, tulee araksi ja epäluuloiseksi ja rupeaa vähitellen karttamaan kaikkia ja vainuamaan pistosta viattomankin lauseen takaa. — Siksi pitäisi etsiä sellaista seuraa, jossa voi olla avomielinen ja vapaa. Näin oppii huomaamaan, että ihmiset lopultakin ovat hyviä ja että kaikin sitä ollaan samoja pulliaisia vikoinamme ja mahdollisine ansioinemme.

Tällaista väitti mainitsemani viisas mies. Miten asian laita on, mene ja tiedä, mutta minusta tuntuu, että siinä saattaa kyllä olla vinha perä. Kun joskus saa olla vilkkaassa ja liiallisista kaavamaisuuksista vapaassa seurassa, niin jälestäpäin on niin mukava niin. — Saa sanoa, kuten entinen pelastusarmeijalainen: »Vaikka minä olen Tampereelta, olen minä niin iloinen, niin iloinen — — —.»

Mutta voihan sitä varmuuden vuoksi itse kukin koettaa. Pian tulee paljon pyhiä ja hyvää aikaa, mahdollisesti vielä joskus kauniita ilmojakin.

Hauskaa pääsiäistä vain!

Sivukulman Santeri

1. Tätä kirjoitusta ei alun perin ole varustettu otsikolla, vaan otsikko on annettu vasta kirjoitusta Wikiaineistoon tuotaessa.