Lintulan Karoliinan, Pöytyen pitäjästä ja Juvan kylästä, tekemä Sota-laulu

Lintulan Karoliinan, Pöytyen pitäjästä ja Juvan kylästä, tekemä Sota-laulu. Kirjoittanut Lintulan Karoliina

Itse isot Ruhtinaat on sodiss’ sotimassa,

Suomen suuret isännät on krouveiss’ istumassa.

Krouvaritten ahneus on miekat teroittanut,

Hekuma ja haureus on vihan kehoittanut.

Kuvatoinen koreus se Suomen-maassa riehuu,

Lunastetun kansan veri rannoillamme kiehuu.

Haureutta harjoittaavat Suomen-maankin kulmat,

Vihamiehet kiukkuhiset ahdistaavat, julmat.

Ahneus ja kateus, ne köyhän kansan kaataa,

Herran hurskas, pyhä viha vitsaa Suomen-maata.

Köyhät lesket, orpo-lapset tämän surman tietää,

Kuin ne tuimat vihamiehet Suomen-maata piirtää.

Suomen suuret rakennukset maahan lyödään kohta,

Kuulat kulkee vihaset ja tulisina hohtaa.

Opettajat rukoilemaan käykäät ristin juureen,

Että Herra armons toisi Suomen-maahan suureen.

Armahda, o Armon Isä, kurjaa Suomenmaata!

Pyssyt, miekat anna meitä surmaamasta la’ata!

Armostas, o Herra, käännä Suomen juomareita!

Saata Poikas uskoon myöskin sota-sankareita!

Luottakaa, o sotamiehet, Jumalanne voimaan,

Kyllä rauhan riemu-kellot lähettää Hän soimaan.

Mooses Herran avun-voiman hädässänsä näki,

Meri halkeis’ kahtia ja korkiall’, kuin mäki.

Herran apu voimallinen oli omissansa,

Voimallinen vihollista hukuttaessansa.

Joonas saarnas Niiniveessä kansaa parannukseen,

Kansa kaikki katuvana riensi rukoukseen.

Anna, Herra, armostas sen päivän pian soittaa,

Jona Keisari ja maamme rauhan levon voittaa!

Rakas Isä! armostas nyt Suomen maata suojaa,

Vaikka sanas ylönkatse pilkannut on Luojaa.

Anna uskon sotioissa sodassakin loistaa!

Anna apus vihollista rajoillamme poistaa!

Vaikka synnill’ kadotimme näihin oikeuden,

Kuitenkin suo, Isä rakas, meille laupiuden!

Lähde: Lintulan Karoliinan, Pöytyen pitäjästä ja Juvan kylästä, tekemä Sota-laulu. 1856.