Lintuselle (Forsman)

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lintuselle.

Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg


Oi lausu, pikku lintu,
Lehvissä jalavan,
Kuink’ aina voinet laulaa,
Iloita ainian?
Sun laulus kuulen aamuin,
Sit’ illoin kuuntelen,
Vaan kirkas ain’ on äänes
Ja sointus suloinen.
Sun aittas on niin köyhä
Ja ahdas asuntos,
Tok’ aina lauleskellen
Silmäilet kotohos.
Et kylvä, etkä niitä,
Et korjaa latoihin,
Et huomispäivää tiedä –
Ja tyydyt kuitenkin.
Monelle kyllä suotu
On riistat, aartehet,
On maat ja valtakunnat
Ja linnat kultaiset;
Ja huolin, kyynelsilmin
He päivää alkavat,
Jon koille kiitosvirtes
Sä soitat riemuisat!
Kyll’ ihmislapsi hylkäis
Sun halvan olentas;
Ei kiittele hän Luojaa,
Vaan ain’ on vaateljas.
Sun hento henkes sortaa
On hänen vallassaan –
Tok’ onneas sä kiität,
Hän kiroo onneaan.
Miks nurkuin taivahille
Hän kylmän silmän luo?
Häll’ onko vaatimista,
Jolle Luoja kaikki suo?
Kun mailman riemut ratki
Hänelle tarjoutuu,
Miks lisää vaan hän itkee
Ja orjaa halveksuu?
Ei! laula, lintu pieni,
Ain’ autuudesta vaan!
Lauluusi vaikerrusta
En sekaa milloinkaan.
Kesäisin pesäs laadi
Majani vierehen,
Mua neuvo aamuin illoin
Olemaan iloinen.


Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1885: Lyyrillisiä runoelmia 1. Suomentanut Kaarlo Forsman. G. L. Söderström, Porvoo.