Lintuselle (Forsman)

Lintuselle. Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg

Oi lausu, pikku lintu,

Lehvissä jalavan,

Kuink’ aina voinet laulaa,

Iloita ainian?

Sun laulus kuulen aamuin,

Sit’ illoin kuuntelen,

Vaan kirkas ain’ on äänes

Ja sointus suloinen.

Sun aittas on niin köyhä

Ja ahdas asuntos,

Tok’ aina lauleskellen

Silmäilet kotohos.

Et kylvä, etkä niitä,

Et korjaa latoihin,

Et huomispäivää tiedä –

Ja tyydyt kuitenkin.

Monelle kyllä suotu

On riistat, aartehet,

On maat ja valtakunnat

Ja linnat kultaiset;

Ja huolin, kyynelsilmin

He päivää alkavat,

Jon koille kiitosvirtes

Sä soitat riemuisat!

Kyll’ ihmislapsi hylkäis

Sun halvan olentas;

Ei kiittele hän Luojaa,

Vaan ain’ on vaateljas.

Sun hento henkes sortaa

On hänen vallassaan –

Tok’ onneas sä kiität,

Hän kiroo onneaan.

Miks nurkuin taivahille

Hän kylmän silmän luo?

Häll’ onko vaatimista,

Jolle Luoja kaikki suo?

Kun mailman riemut ratki

Hänelle tarjoutuu,

Miks lisää vaan hän itkee

Ja orjaa halveksuu?

Ei! laula, lintu pieni,

Ain’ autuudesta vaan!

Lauluusi vaikerrusta

En sekaa milloinkaan.

Kesäisin pesäs laadi

Majani vierehen,

Mua neuvo aamuin illoin

Olemaan iloinen.

Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1885: Lyyrillisiä runoelmia 1. Suomentanut Kaarlo Forsman. G. L. Söderström, Porvoo.