Loimaan Peränkulma

Wikiaineistosta
Loimaan Peränkulma

Kirjoittanut Simeon Hirvonen


Loimaan Peränkulma, jouluk. 20 p. 1885. Jopa nyt on pitkänlainen väliaika sillä vierähtänyt, kun täältä olen kirjoittanut. Mitään suuren suuria ei tosin ole tapahtunut, ja sentäh den ei ole kuulumisten kirjoittajan tarvinnut välttämättömästi kynäänsä ryhtyä Ajan kuluessa on sentään keräytynyt yhtä ja toista, jota pitää vuoden lopussa piirtää sanoman palstaan. Olkoon siis menneeksi!

Ensisijan kulmallamme saa ehdottomasti uuden kansakoulun puuhaaminen. Peränkulman kansakoulu perustettiin ja vaikutukseensa avattiin lokak. 18 p:nä 1883; mutta kun silloin vielä ei ollut sillä omaa kotoa, asetettiin se hyyrihuoneisin Vanhanpytyn rustholliin Vähänperän kylässä. Kuten tässä lehdessä jo ennen on mainittu, ei ole koulun kuitenkaan koko olonsa aikana tarvinnut penniäkään hyyryä maksaa, sillä Vanhanpytyn isäntä ja emäntä, jotka hartaasti koulua suosivat, ovat huoneensa laitoksen sekä opettajan asunnoksi huonekaluinensa jalomielisesti ilmaiseksi antaneet. Sillä on kulmakunta oleva heille aina suuresti kiitollinen. Mutta Peränkulmalaiset olivat päättäneet rakentaa koulullensa kodin ja esittäneet aikomuksensa kuntakokoukselle, joka marraskuun 13 p:nä 1883 oli luvannut kunnalle tulevilla viinaverorahoilla hanketta kannattaa ja, sittekun Peränkulmalaiset olivat luvanneet koulun päärakennuksen vesikattotilaan saakka rakentaa, päättänyt sen ottaa yhteisenä laitoksena valmistaaksensa ja edespäin kannattaaksensa. Peränkulmalaiset puolestansa täyttivät lupauksensa, niin että kesällä 1884 kohosi pulskeana koulurakennus, jonka synnissä hyväksyttyä kunta heti huostaansa otti. Viime talvena kuntakokous valitsi Peränkulman rakennuskomiteaksi kolme miestä, nimittäin Heikki Uusitohnan, Juha Uudenpytyn ja Joh. Henr. Haapasen, kaksi edellistä rusthollareita ja viimeksi mainittu kauppias. Kun ei kunta ollut takseerannut varoja koulun rakennuksen toteuttamiseksi, valtuutti kuntakokous myös saman rakennuskomitean kunnan takauksella hankkimaan tarpeelliset varat tähän tarkoitukseen. Sen komitea tekikin, ja kunnan päätöksen mukaan osti rakennusaineet (puutavarat Viialan sahalta, enimmät tiilit Leppäkoskelta). Sitte pidettiin urakkahuutokauppa, jossa työt myytiin tehtäviksi. Oman kunnan miehet ne ottivat tehdäksensä, ja hyvin sujuikin työ. Määränä oli, että kaikki piti olla valmiina lokak. 1 päivään tänä vuonna ja niin olikin, mitä urakkatöihin koski. Syynimiehet olivat työt hyväksyneet, ja hyvin onkin työ suoritettu. Päärakennuksen valmistuksen ohessa tehtiin ulkohuonerivi, jossa on aitta, sauna (jota myös pesutupana käytetään), navetta, puuliiteri ja tarvehuoneet. Niin on Peränkulmalle sukeutunut verrattain vähässä ajassa koulukartano, joka, jos se kaikki rahaksi laskettaisiin, maksaisi varmaan lähes 20,000 markkaa. Sillä päärakennukseen on varustettu sija myös tyttöosastolle, joka tietysti tulevaisuudessa tulee tarpeen vaatimaksi. Huoneet ovat avarat ja iloisat. Opetussalit, joita on kaksi, sisältävät noin 10,000 kuutiojalkaa. – Sittekun nikkari, joka oli päärakennuksen ikkunat, ovet y. m. valmistanut, oli työnsä päättänyt, antoivat asianomaiset hänen tehdä opettajalle täydelliset huonekalut sekä poikain käsitöitä varten 4 höyläpenkkiä y. m., niin että työt ovat kestäneet näihin aikoihin asti.

Kokouksessansa viime lokakuun 29 p:nä päätti johtokunta koulun vihkimyksen tapahtuvaksi syyslukukautta päätettäessä joulukuun 19 p:nä. Se päivä oli eilen. Toinen opetussali oli tilaisuutta varten havukyönnöksellä koristeltu ja keskellä salia seisoi muhkea joulukuusi. Puhujalavan yläpuolella seinällä oli taulu, jossa oli kultakirjaimilla sanat: ”JUMALA JA ISÄNMAA”, sekä sen vastupäätä toisella seinällä: ”JESUS ON MAAILMAN VALKEUS”. Vihkiysjuhla alkoi, veisaamalla virrestä 39 6 ja 7 v., jonka jälkeen johtokunnan esimies, herra pastori A. Poura piti rukouksen ja sen loputtua astui Turun ja Porin läänin kansakoulujen tarkastaja herra maisteri O. F. Borg puhujalavalle, jossa piti vihkiyspuheen, lausuen tärkeitä sanoja kansakoulun tarkoituksesta. Hän puhui mikä eroitus on kansa- ja oppikouluilla, selittäen, että kun oppikoulut yleensä valmistavat virkamiehiä ja ammattikoulut ammattimiehiä, kansakoululla ei ole sitä tarkoitusta, ne kun eivät oppilaitansa valmista mitään erityistä tarkoitusta varten vaan antavat yleensä heille tietoja ja taitoja, joiden avulla heidän on huokeampi tulla toimeen elämän moninaisissa tehtävissä. Lopuksi puhuja toivotti onnea ja Jumalan siunausta uudelle koululle ja sen vaikutukselle, julistaen kouluhuoneuksen vihityksi.

Tämän jälkeen lausui kauppias Haapanen tilaisuutta varten sepitetyn ja painetun runoelman, jonka oli kirjoittanut mainitun koulun opettaja, ja jota sitte juhlavieraille jaeltiin. Se saakoon tässä sijansa lukijan suosiollisella luvalla, ja on kuin seuraa:

I.[muokkaa]

On patsas pystytetty
Valoa varten tää;
On torni sytytetty
Johtamaan menijää.
On mielet yhdistetty
Poistamaan pimeää,
Ja siten sulaks tehty
Taas yksi iki-jää.
Vierelle tähän kerran
Es’-isät nostivat
Jo kunniaksi Herran
Porttinsa avarat.
Sill’ eikös seiso tuolla
Temppeli vanhakas
Vieressä luodenpuolla
Naapuri arvokas?
Jo kauvan siitä valo
On armon virrannut
Ja voima kallis, jalo
Sydämiin vuotanut.
Mit’ isät aattelivat,
Kun tuohon temppelin
Keskeensä kohottivat
Jo ennen muinoisin?
Heist’ oli valo kallis,
Aarteista verraton;
Sen muistoksipa valmis
Temppeli tässä on.
Sen lahjan lapsillensa
He suuren jättivät
Perinnöks’ omillensa,
Kun täältä lähtivät
Nyt temppel tähän toinen
On viereen rakettu;
Tarkoitus samanmoinen
Myös tälle annettu.
On patsas pystytetty
Valoa varten tää
Ja se on sytytetty
Johtamaan menijää.

II.[muokkaa]

Vie sana Suomen saloille
Sä matkustaja armas,
Se että kansan lapsille
Tääll’ annetahan paras
Perintöosa, kut’ et koi,
Ei ruoste koskaan kalvaa voi,
Ei kukaan heiltä ottaa.
Mik’ on se osa kallis niin,
Mi perintö niin jalo,
Ku kestää aikoin ikuisiin,
Ja jost’ ei sammu valo?
Se onpi sana Jumalan,
Mi jälkeen maan ja taivahan
Viel’ yhä seisoo, kestää.
Se tavaraksi tarjotaan
Tääll’ aina ahkerasti,
Ja kaikki lapset kutsutaan
Sen vastaan-ottajaksi.
Tääll’ avaa Jesus uudestaan
Taas heille helmans’ armostaan,
Siunata tahtoo heitä.
Tää laitos sitä tarkoittaa,
Se sitä aina koittaa,
Ett’ yhä valo vallan saa
Ja pimeyden voittaa:
Ett’ elämä ja valkeus
Jo lapset täyttäis – turmelus
Poistuisi kansastamme.
Sill’ yksin tosi vapaus
Vain onpi Kristuksessa;
Sen opettaapi lupaus
Sanassa ikuisessa.
Ah että työmme menestyis
Ja elon aikaan enentyis
Herralle hedelmiä!
Ei ole oma voimamme,
Ei mikään ihmisnero,
Johonka täällä luotamme.
Kun kypsymäs on elo.
Ei – vaan se onpi Jesus sun,
Kun aseen aivan valitun
Voit tehdä heikoistaki.
Asuntos tässä perusta
Sun lupaukses tähden;
Voimallas meitä varusta,
Sä voiman, valon lähde!
Kun meissä asut, työmme saa
Myös menestystä taattavaa
Ja hedelmiä kantaa.
Siis suojaas, haltuus annamme
Tään laitoksen ja talon;
Armosta vastaan otamme
Sinulta voiman, valon.
Taluta meitä neuvollas,
Apuna ole armoillas
Alusta loppuun asti!

Tämän luettua teki opettaja, joka puheenaolevassa koulussa oli kaksi koetusvuotta ollut opettajana, johtokunnan edessä virkavalan ja sai virkavahvistuskirjan. Sitte vaihteli ilta laululla, lausunnolla ja pitemmällä puheella, jonka piti pastori Pouru, ja vihdoin päätettiin toimitukset rukouksella.

Tällainen oli se harvinainen juhlallisuus, johon oli kokoontunut kansaa kosolta, ja joka ei pian lähtene siinä läsnäolleiden muistosta. Kiitos vaan kaikille niille, jolla tämän juhlan toimeenpanossa vaivaa näkivät, etenkin Mellilän asemapäällikkö herra Geitelille, joka oli hyvällä aistilla koristustöitä johtamassa ja oli muun muassa valmistanut edellä mainitut kultakirjaimilla kauniisti hohtavat lauseet. Ja onni ja Jumalan siunaus levätköön laitoksen ylitse, joka Peränkulmalaisten, koko Loimaan kunnan ja viimeksi edellä sanotun rakennuskomitean rakkaudella ja ahkeruudella nyt seisoo juhlallisena todistuksena siitä, mitä yksimielisyys ja rakkaus aikaan saapi. Edistäköön se voimallisesti kallista tarkoitustansa, joka on Jumalan valtakunnan levittäminen kristillisen opetuksen ja kasvatuksen kautta. Siihen suokoon Jumala kaikkivaltias armonsa ja siunauksensa!

Muuten on paikkakunnallamme eletty hiljaista elämää. Terveys on ollut kohtuullisen hyvä yleensä eikä mitään mainittavaa ole tapahtunut. – Koska nyt on joulu, tuo kristikunnan kallis ilojuhla lähellä, niin saan toivottaa sitä kaikille tämän lehden lukijoille siunatuksi juhlaksi, että nekin, joille ei Jesus vielä ole uskon kautta tuttu, Hänen nyt oppisivat oikein tuntemaan ja uskossa omistamaan. Siihenkin antakoon Herra armonsa ja siunauksensa!

S[imeon]. H[irvo]–nen.


Lähde: Sanomia Turusta 29.12.1885.