Lyyran saatuani
| Lyyran saatuani. Kirjoittanut anonyymi |
| Suomentaja on nimimerkki Andelin. Hän saattaisi olla nuori Väinö Hämeen-Anttila tai joku muu alun perin Andelin-nimisistä. |
- Nyt kirjat loukkohon;
- Ja muitten joukkohon
- mä ulos riemuinaan
- jo vihdoin taasen saan.
- Ja tuopa on
- mun riemuni niin rajaton:
- jo lyyra lakissani on.
- Kuink’ ompi selkeä
- nyt taivas sinervä,
- ja kevättuulonen
- on lauhkee, lämpönen;
- tok’ kaunein on
- tuo tunne armas, verraton
- Mun lyyra lakissani on.
- Jo niskain ojentuu,
- taas poskein punottuu,
- myös silmä säihkyää,
- ja sydän sykähtää,
- kun mulla on
- niin rinta tyyni, huoleton,
- kun lyyra lakissani on.
- Ja koko maailma
- on eessäin altisna,
- ja sulo unelmiin
- mä vaivun herttaisiin,
- kun onni on
- jo tehnyt ensi kutsunnon,
- kun mulle lyyran suonut on.
- Oi, aikaa riemuisaa,
- oi, aikaa kultaisaa,
- kun ilo aina vaan
- saa poven paisumaan,
- ja yksi on
- mun riemuni vaan rajaton:
- mun lyyra lakissani on.
Lähde: Kulokorsia. I. Suom. Normaalilyseen konventin albumi. 1892. Werner Söderström, Porvoo.