Maa jota ei ole
| Maa jota ei ole Kirjoittanut Edith Södergran |
- Ikävöin maahan jota ei ole,
- sillä kaikkea mikä on olen väsynyt himoamaan.
- Kuu kertoo minulle hopeaisin kirjaimin
- maasta jota ei ole.
- Maasta, jossa kaikki toiveemme täyttyvät ihmeellisesti,
- maasta, jossa kaikki kahleemme kirvoittuvat,
- maasta, jossa vilvoitamme raadeltuja otsiamme
- kuun kasteessa.
- Elämäni oli kuuma harha.
- Mutta yhden olen löytänyt ja yhden olen totisesti voittanut –
- tien maahan jota ei ole.
- Maassa jota ei ole
- kulkee rakastettuni, otsallansa sädehtivä kruunu.
- Ken on rakastettuni? Yö on pimeä
- ja tähdet vapisevat vastaukseksi.
- Ken on rakastettuni? Mikä hänen nimensä?
- Taivaat kaartuvat korkeammiksi,
- ja ihmislapsi vajoaa äärettömiin usviin
- vastausta tietämättä.
- Mutta ihmislapsi ei ole mitään muuta kuin varmuus.
- Ja se kohottaa kätensä kaikkia taivaita korkeammalle.
- Ja vastaus tulee: Minä olen se, jota rakastat
- ja aina olet rakastava.
Lähde: Södergran, Edith 1929: Levottomia unia: runoja. Suomentanut Uuno Kailas. Tulenkantajain osakeyhtiö, Helsinki.