Maamme kirja: 22. Satakunnan rannikko

21. Isokyrö

22. Satakunnan rannikko. Maamme kirja Kirjoittanut Zacharias Topelius

23. Eräs talvipäivä Aalannissa

Rauman-mereksi kutsutaan sitä osaa Pohjanlahdesta, joka aalloillaan viruttaa Satakunnan rannikkoa, ja meritautiset matkustajat pelkäävät näitä kulkuvesiä. Tämä yksimuotoinen hiekkarannikko on ilman saaristotta ja avonaisena kaikille tuulille, paitsi itätuulelle. Kartalla näyttää se sahanterältä, sillä sen reunassa on paljo niemiä, ja myrskyt pieksävät sitä. Läntiset aallot hyökyvät pauhaten kallioita vasten. Laivat pitelevät siis itsiään ennen avoimessa meressä, siksikuin ne, jotka Poriin aikovat, etsivät Kokemäenjoen suun ja paneuvat ankkuriin Reposaaren luokse, kolmen peninkulman päähän kaupungista.

Kokemäenjoki viepi monen sadan järven vesiä luodeilmaa kohti mereen. Se on virtaava joki, joka kuohuen hyökyy jyrkkää rinnettä myöten alaspäin. Muutamain peninkulmain päässä suusta ylöspäin tulee se leveäksi suvannoksi ja purjehdittavaksi, kantaa lasriproomuja, pujeveneitä ja jöyrylaivoja, syöttää Reposaaren satamalle lankkuja ja täyttää kalastajain nuotat siioilla tahi lohilla. Kokemäenjoen siika on mainio koko maassa, ja sitä pyydetään syksyllä nuotalla, kun se nousee virtaa ylöspäin kutupaikoilleen. Yötä päivää aina vähän perästä heitetään nuottia apajille kalastusajalla, ja ainoastaan keskipaikkaa virrasta – kuninkaan-väylää – on kielletty tukkimasta.

Hiekkakankaat levenevät kahden tahi kolmen peninkulman päässä rannikolta ylöspäin, mutta sen perästä tulee tieno enemmän vaihettelevaksi; ylänteitä, järviä, tasamaita ja soita tulee toistensa perästä. Pohjapuolella juoksee Sastmolanjoki mereen. Eteläpuolella lähtee Eurajoki Pyhäjärvestä. monta järveä maassa kutsutaan samalla nimellä – pyhän nimellä – kuin pakanat muinaisaikoina olivat uhranneet näiden rannoilla. Tässä läntisessä pyhäjärvessä on luultu veden nousevan, ja useain kyynäräin syvyydessä järven nykyisen vedenpinnan alla näkyy selvällä ilmalla ihmisasunnoiden jäännöksiä. Euranjoessa, niinkuin monissa muissa joissa ja järvissä, on ennen löydetty simpukka-helmiä. Tästä sanoo kuuluisa kirjailija Fredrika Bremer: Rannalla, jolla olen syntynyt, Kauttuan lehtevän lepikon kaunistamilla rannoilla^[1], kävelin usein lapsena ollessani etsimässä simpukoita, kun kesän helle oli vähentänyt veden. Vieläkin luulen tuntevani kirkasten viileäin aaltojen huuhtovan jalkojani. Vieläkin luulen näkeväni simpukat, jotka koski oli tuonut sinne ja tänne hiekkaan pienien viheriöiden saarien viereen. Kokonaisia läjiä simpukoita toin minä rannalle, ja kun löysin niistä hedelmiä, voi, mikä ilo! Usein olivat ne epätäydellisiä, puoliskoisia ja vikanaisia, mutta välistä varsin kauniita. Nyt menen taas etsimään helmiä, – mutta elämän virrasta”.

1. Kauttuan rautaruukki on rakennettu Eurajoen niskaan, jossa se lähtee ulos Pyhäjärvestä.