Maamme kirja: 3. Isänmaasta

Kohteesta Wikiaineisto
Loikkaa: valikkoon, hakuun
2. Kodista 3. Isänmaasta.
Maamme kirja
Kirjoittanut Zacharias Topelius
4. Sun maasi


Älä siirrä takaperin entisiä rajoja,
jotka esi-isäs tehneet ovat.
Salom. Sananl. 22: 23.

Eräänä aamuna seisoin korkealla tikapuilla, jotka olivat pystytetyt tupamme katon räystästä vasten. Siitä näin kauas ympäriinsä. Ulohtaalla meidän talosta näin olevan muita taloja. Ulohtaalla meidän syöttö-ha’asta nä’in olevan niittyjä, peltoja, teitä, metsiä ja vesiä. Tiesin kyllä maailman olevan laajan, mutta en luullut sitä niin suureksi. Ja taas juohtui mieleeni tuo kummallinen ajatus, että kaikki tämä olisi meidän maamme, meidän suuri kotimme.

Minä laskeusin tikapuilta alas. Äitini oli kerinyt lampaansa, istui siinä portailla ja eroitteli valkeat villat mustista vakkaan. Minä kysyin häneltä: onko kaikki tämä maa, niin ulohtaalle kuin voin nähdä, meidän isänmaatamme?

Äitini sanoi minulle: istu tähän viereeni, niin sanon sen sinulle. Kaikki tämä maa, jonka tässä voit nähdä, ja vielä paljo sitäkin enempi, on Suomenmaa. Ennen sinun isääsi asui tässä maassa sinun isäsi-isä. Ennen häntä asuivat hänen isänsä ja esi-isänsä, ei ainoastaan tässä talossa, vaan monissa taloissa ja monissa eri osissa maata. Tämä maa oli heidän, ja siksi on tämä maa meidän isämme maa, joka on tullut perinnöksi meille, heidän lapsillensa. Täällä ovat he eläneet, tehneet työtä, riemuinneet ja kärsineet jo kauan ennen meitä. Täällä ovat he kuolleetkin ja makaavat maahan haudattuina. Jos eivät nämä meidän isämme olisi niin kärsivällisesti ja ahkerasti tehneet työtä, olisi meidän maamme nyt leivätön erämaa. Jos he eivät olisi vaeltaneet Jumalan pelvossa ja kasvattaneet lapsiaan Jumalan totiseen tuntoon, olisimme me nyt sokeita pakanoita. Jos he eivät olisi opettaneet lapsilleen hyödyllisiä tietoja, olisimme me nyt tietämättömiä metsäihmisiä. Jos he eivät olisi varjelleet maatamme vihollisten väkivaltaa vastaan, ei olisi meillä nyt laki, oikeutta eikä vapautta. Sillä tämä maa on kärsinyt paljon hätää kylmästä ilma-alasta ja paljon väkivaltaa vierailta kansoilta. Mutta tämä sama maa oli meidän isillemme hyvin rakas, juuri niin rakas, että he ovat sen eteen uhranneet pitkälliset vaivansa, ajallisen onnensa, sydämensä veren ja henkensä.

Meidänhän tulee siis aina olla kiitolliset isillemme ja tallentaa heidän muistonsa kunniassa. Meidän tulee kunnioittaa heitä, niinkuin me kunnioitamme isää ja äitiä, että me menestyisimme ja kauan eläisimme siinä maassa, jonka Jumala meille on antanut. Meidän tulee aina kokea olla isäimme arvoisia, ettei heidän kuolemattomain henkiensä tarvitseisi surulla ja häveten katsella alhaalla olevia kelvottomia lapsiaan. Sitä maata, jota he ovat viljelleen ja kaunistaneet, tulee meidänkin kaunistaa ja viljellä. Sitä maata, jota he ovat niin hellästi rakastaneet ja varjelleet aina kuolemaan asti, tulee meidänkin rakastaa ja varjella, juuri kuin hekin.

Ja ei ainoastaan heidän tähtensä, vaan myös meidän itsemme tähden. Sillä Jumala on suonut tämän maan meille antamaan kaikkea mitä meille on välttämättömästi tarpeellista ja rakasta maan päällä. Se antaa meille vaatteet ja leivän, työtä ja palkkaa, ystäviä ja turvaa. Se kasvattaa meitä jumalanpelkoon ja kaikkiin ihmisten hyviin avuihin. Se neuvoo meitä seurakuntansa ja kouluinsa opetuksella. Se suojelee meitä hallituksellaan ja la’illaan, ettei kukaan saa tehdä meille vääryyttä. Se auttaa meitä kaikissa hyvissä ja hyödyllisissä toimissa. Se antaa meille eläessämme asunnon ja kuoltuamme haudan. Siksihän on tämä maa meidän suuri kotimme. Tämän maan hyväksi tulee meidän tehdä uskollisesti työtä ja, jos Jumala niin tahtoo, kunnialla kuolla.

Muista aina Jumalan antaneen meille tämän maan omaisuudeksemme, että se täyttäisi tarkoituksensa mailmassa ja että hänen tahtonsa tapahtuisi niin maassa kuin taivaassa. Sillä maa on Jumalan ja kikki mitä siinä on. Meidän tulee tehdä tili siitä, millä tavalla me olemme käyttäneet Jumalan lahjan. Hän on kerran sanova jokaiselle meistä: minä olen pannut sinun hoitajaksi talooni ja hallitsijaksi tähän minun maahani. Kuinka olet sinä hoitanut minun taloani? Kuinka hallinnut minun maatani? Mitä on meillä vastaamista Herralle? – Hän, joka tuomitsee kaikki vanhurskaalla tuomiollaan, on löytävä meissä ainoasti syntiä ja puutosta. Mutta meidän tulee rukoilla häntä, ollessamme vielä hänen huoneenhaltioinansa, että hän antaisi meille oikein voimallisen, oikein uskollisen ja aina vilpittömän rakkauden isänmaatamme kohtaan. Että tämä maa kukoistaisi hänen kaikkivaltiaassa suojeluksessaan ja julistaisi hänen kuutostaan suvusta sukuhun.