Maamme kirja: Alkulause

Kohteesta Wikiaineisto
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Maamme kirja Alkulause
Opettajille ja Opettajattarille.
Kirjoittanut Zacharias Topelius
1. Aamulaulu


Tässä jätetään maamme kansakouluille ja muille lukijoille suomennos professori Z. Topelius’en vasta antamasta ruotsalaisesta kirjasta ”Boken om Vårt Land”, tällä yksinkertaisella nimellä: Maamme kirja, jolle nimitykselle pyydän lukijan ei panemaan myös kansan yhtä hyväntahtoisesti, kuin alkuperäinen kirja on saanut yleisön mielisuosion, ottamaan vastaan tämän suomennoksen, katsomatta moniin siinä oleviin epävakaisuuksiin. Professori Topelius sanoo ”Boken om Vårt Land” olleen 19 vuotta tekeillä, ja mitä hän lausuu sen perusjuonesta ja sisällyksestä, sopii suomennokseenkin, jonka vuoksi suomennan tähän alkulauseesta hänen omat sanansa:

”Ainoastaan paras on hyvä kyllä nuorisolle, ja siksi annan minä parasta mitä voin oppilaitoksille ja meidän maallemme. Mutta paras, jota voin, on niin kaukana parhaasta toivottavasta, että pidän tätä kirjaa alustana, jolle jälkeentulevaiset rakentakoot jotakin parempata, pitäen sen mitä siinä kelpaa, ja jättäen jäännöksen unhotuksiin.

Jota alemmaksi lukukirja asetetaan ikäluokissa, niinkuin yksi ensimmäisiä, tietä raivaavia sivistämisen välikappaleita, sitä ylemmä täytyy asettaa sen vaatimus. Sen tarkoituksena ei ole ainoastaan selvän lukemisen ja luetun käsittämisen harjoittaminen; sen tulee myös samalla kertaa opettajan johdatuksella tuottaa vakavuutta, selkoa ja asianmukaisuutta oppilaan ajatusvoimaan. Ja näihin muodollisiin ja ajatusjohtoisiin tarkoituksiin tulee lukukirjan yhdistää vielä kolmaskin aatteellinen, että herättää rakkautta vissiin oikeutettuun ajatusten tahi tunteiden piiriin kuin myös halua korkeampaan oppitietoon siinä.

Tältä näkökannalta olen ajatellut, ettei lukukirjan erilaisten aineitten tiheään vaihettelemisella tule hajottaa huomiota tahi hämmentää ajatusten juoksua. Minä olen luullut sen pitävän pysyä kiini rajoitetussa ajatusten piirissä, matkaansaattaa niiden välillä luonnollisen yhteyden ja juurikuin rakentaa siltoja ajatuksesta ajatukseen. Tarpeellista vaihettelemista en ole tahtonut etsiä aineitten moninaisuudessa, vaan saman aineen erilaisten näkökohtain osoittamisessa.

Ensi jakso tätä (ruotsalaista) lukukirjaa, painosta tullut 1856 (suomennos tuli jälkeenpäin), oli perutettu sellaisille käsityksille ja sisälti siis kysymyksen oppilaitoksille. Minusta on näyttänyt juurikuin kokemus olisi vastannut kysymykseen asian niin olevan. Ehkä opettajalla ja opettajattarella on ollut monia vajavuuksia täytettävänä ”Luonnon kirjassa”, on yhteensopu perusjuonessa ja ajatusten yhdistämisessä näyttänyt vastaavan tarkoitusta.

On siis tämä toinen jakso tehty järkinäisesti saman perusjuonen mukaan. ”Luonnon kirjaa” seuraa nyt ”Maamme Kirja”. Yhteys näiden kahden aatepiirin välillä, jotka molemmat lähtevät kodista, näyttää olevan niin yksinkertainen ja selvä, että tuskin voi ymmärtää, kuinka niin yksinkertainen miete on tarvinnut niin pitkän ajan valmistuaksensa. Vaikeus on osoittain aineen oikeassa määräämisessä – minä olin ensin ottanut sen paljoa laajemmaksi, – osittain oikean rajan lukukirjan, joka miellyttää, ja oppikirjan välillä, joka täydellisesti selittää aineen. Suunnitelmat, joista olisi tullut kolme kertaa tätä suurempi kirja, on siis uhrattu tuleen, joka mainittakoon selitykseksi viipymiselle.

Mahdollista on, ettei tämäkään lopullinen toimitus ole tavannut oikeata määrää eikä oikeata tapaa. Epätasaisuuksia löytyy, ja historiallinen osa likenee oppikirjaa, ilman ennakolta tulematta sen perinpohjaisiin selityksiin.

Tästä tuomitkoon kokemus. Pyydän Opettajain ja Opettajattarien, ystävyydestä koulun suureen asiaan, ilmoittamaan minulle muistutuksiansa, joko yksityisesti tahi sanomalehdissä, sitä varten, jos uutta painosta tarvittaisiin.

Niinkuin ”Luonnon Kirja” oli aiottu lapsille 8 vuodesta eteenpäin, niin kuin ”Maamme Kirja” 10 vuotisille ja siitä eteenpäin määräämättömään ikään, sillä aina jääpi jotakin vaikeaksi ymmärtää ennen täydellisempää ikää. Opettaja ja Opettajatar, joiden vallassa kirjan elävä voima on, valitseisivat erilaisille ikäluokille erilaisia ”lukuja”. Kirjan tarkoitus ja sen tekijän mietteet tahtovat miellyttää, mutta eivät hallita nuoria lukijoita.

Kirjan taiteellisesti tehdyt puupiirroskuvat (paitsi 308 sivulla olevata) ovat ”Ny Illustrerad Tidning’in” atelierissä Tukholmassa valmistetut osittain teräs- ja kivipiirrosten, osittain Ekmannin y. m. käsipiirrustusten mukaan. Ainoastaan suuret kustannukset, jotka olisivat tehneet kalliimmaksi kirjan hinnan – joka on laskettu niin huokiaksi kuin mahdollista on ollut – ovat estäneet saamasta tähän usiampia kuvia, jotka tekevät Ruotsin kansakoulun uuden lukukirjan niin mieluiseksi”.

Suomentaja, jonka työ tässä nyt jääpi yleisön tarkastettavaksi, saapi nöyrimmästi kiittää professori Z. Topelius’ta, jonka pyynnöstä otin tämän työn tehdäkseni, hänen hyvistä neuvoistansa ja ohjauksistansa, kanslianeuvos E. Lönnrotia ja professori Ahlqvistia, jotka suomennostyön alussa olivat avullisina, kuin myös maisteri K. Slööriä y. m., jotka korjausluennassa ovat oikoneet virhiä.

Hellempätä toivoa en voi kirjan vaikutuksille lausua kuin professori Topelius’en sanat esilauseen lopussa: ”Herra Jumalan voima, joka ainoa vaikuttaa meissä kaikkea hyvää, siunatkoon tämänkin vajavaisen työn, että se tulisi Hänen valtakuntansa hyödyksi ja moneen nuoreen sydämeen istuttaisi rakkautta isänmaatansa kohtaan”.

Koivistolla 14 päivänä joulukuuta 1875.

J. B.