Maanpakolainen
| Maanpakolainen. Kirjoittanut Robert Burns |
| Ballaadin kuvaama aika on v. 1690, jolloin karkoitettu Jaakko II Stuart Ranskan ja Skotlannin katolilaisten avustamana oli noussut maihin Irlannissa, voittaakseen takaisin kruununsa Wilhelm III:lta, mutta kärsi tappion Boyne-joen taistelussa. Ballaadin sisällys kokonaisuudessaan on pantu irlantilaisen neidon suuhun, jonka skotlantilainen ritari on onnettoman taistelun jälkeen henkipattona lähtenyt maanpakoon. Neito muistelee yksityiskohdittain ritarinsa lauseita ja viime eleitä eronhetkenä. |
- ”Vain turvaks lain ja kuninkaan
- me Skotlannista lähtiin;
- vain teillä lain ja kuninkaan
- me Iirin-rannat nähtiin,
- kulta,
- me Iirin-rannat nähtiin.
- ”Min uljuus voi, se tehtihin,
- mut turhaks kääntyi koitos.
- Nyt lempi jää ja synnyinmaa,
- taa merten lähden loitos,
- kulta,
- taa merten lähden loitos!”
- Hän katseen Iirin-rantaan loi,
- miss’ salaa vuotti haaksi;
- hän ratsuaan löi ohjaksin:
- ”Hyvästi ainiaaksi!
- Kulta,
- hyvästi ainiaaksi!”
- Soturit palaa, merimies
- taas kotiin purttaan johtaa;
- mut iäks armaan kadotin,
- en koskaan häntä kohtaa.
- Kulta,
- sua koskaan en mä kohtaa!
- Kun hämärtyy, ja tyynnä maa
- jo uneen vaipuu illoin,
- hänt’ aatellen, mi kauas läks,
- mä yksin itken silloin.
- Kulta,
- sua yksin itken silloin!
Lähde: Burns, Robert 1918: Lauluja ja ballaadeja. Suomentanut Valter Juva. Kustannusosakeyhtiö Fundament, Helsinki.