Maanpakolainen

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Maanpakolainen.

Kirjoittanut Robert Burns
Ballaadin kuvaama aika on v. 1690, jolloin karkoitettu Jaakko II Stuart Ranskan ja Skotlannin katolilaisten avustamana oli noussut maihin Irlannissa, voittaakseen takaisin kruununsa Wilhelm III:lta, mutta kärsi tappion Boyne-joen taistelussa. Ballaadin sisällys kokonaisuudessaan on pantu irlantilaisen neidon suuhun, jonka skotlantilainen ritari on onnettoman taistelun jälkeen henkipattona lähtenyt maanpakoon. Neito muistelee yksityiskohdittain ritarinsa lauseita ja viime eleitä eronhetkenä.


”Vain turvaks lain ja kuninkaan
me Skotlannista lähtiin;
vain teillä lain ja kuninkaan
me Iirin-rannat nähtiin,
                    kulta,
me Iirin-rannat nähtiin.
”Min uljuus voi, se tehtihin,
mut turhaks kääntyi koitos.
Nyt lempi jää ja synnyinmaa,
taa merten lähden loitos,
                    kulta,
taa merten lähden loitos!”
Hän katseen Iirin-rantaan loi,
miss’ salaa vuotti haaksi;
hän ratsuaan löi ohjaksin:
”Hyvästi ainiaaksi!
                    Kulta,
hyvästi ainiaaksi!”
Soturit palaa, merimies
taas kotiin purttaan johtaa;
mut iäks armaan kadotin,
en koskaan häntä kohtaa.
                    Kulta,
sua koskaan en mä kohtaa!
Kun hämärtyy, ja tyynnä maa
jo uneen vaipuu illoin,
hänt’ aatellen, mi kauas läks,
mä yksin itken silloin.
                    Kulta,
sua yksin itken silloin!


Lähde: Burns, Robert 1918: Lauluja ja ballaadeja. Suomentanut Valter Juva. Kustannusosakeyhtiö Fundament, Helsinki.