Maanteistä ja vähän muustakin

Tästä alkavat Sivukulman Santerin pakinat.

Syrjäseutulaisen näkökulmasta Maanteistä ja vähän muustakin Kirjoittanut Sivukulman Santeri

Vaatimattomuudesta ja hieman autoistakin

Kirjoitus julkaistu Paikallissanomissa 12.3.1931, s. 3 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/3184928?page=3 / Viitattu 8.2.2026

Kun meille suodenniemiläisille sattuu näin lumisen ja muutenkin »vanhanaikaisen» talven aikana asiaa kaupunkiin, niin täytyy siinä päätään raapien ajatella, että millä pelillä sen matkan saisi tehdyksi. Hevosella ei enää tahdo osata pitkiä matkoja kulkea eikä oikein ilkeäkään, sillä automiehet pian vievät museoon näytteille sellaisen, joka vielä hevosella menee kaupunkiin muillekin asioille kuin markkinoille. — Mutta autollakaan ei tällä kerralla pääse, ei, vaikka kuinka yrittäisi. Tuskinpa on maanteillämme näinä päivinä kulkenut muita autoja kuin tieherrojen ohjaamia, ja he nyt kai pääsevät autollakin vaikka mistä, sillä osaavathan he tiensäkin vetää läpi ihmisten parhaitten viljelysmaiden ja vielä kaivauttaa »tunneleita» tien vierellä olevien rakennusten seinustoille. — Niin, konstia se kysyy, jos pääsee jollakin tavalla vahvojen lumivallien läpi naapuripitäjän alueelle.

Mutta jos kerran ponnistellen pääsee naapuripitäjään asti, niin sitten vasta huomaa »mistä on kotoisin». Huomaa näet, että muiden pitäjien tiet ovat aivan loistokunnossa verrattuna meidän kinostentäyttämiin kujiimme. Ei ole ollenkaan ihme, jos siinä tulee ajatelleeksi, että onko Suodenniemi jätetty vallan unholan kirjoihin. — Jos valtio kerran antaa kalliita tieaurojaan naapurinimismiespiiriin, niin eikö sitä voitaisi hetkeksi tuoda meidänkin teitämme höyläilemään. On nim. harmillista todeta, että linja-autoliikenne Tampereen ja Porin välillä on pysähdyksissä siksi, että Suodenniemen teitä ei yrityksistä huolimatta pääse omnibusautolla kulkemaan. Ja hyvästä tahdosta huolimatta ei teitä täällä saada auki tavallisilla puuauroilla ja lapioiminen taitaa tulla liian kalliiksi. — — Ennen huudettiin humupäällä oltaessa: »Tie auki taivasta myöten!» — Minä tyydyn vain muiden mukana kainosti toivomaan: »Tie auki pohjia myöden, kuten Mouhijärvelläkin!» — — —.

Teiden oikominen sen sijaan on täällä nykyään hyvässä vauhdissa. Moision ahteeseen kaivetaan sellaista »kanavaa», että jos sitä hieman vielä syvennettäisiin, niin sitä myöten voisi mukavasti samalla kuivata Jyrmysjärven. — No, kaipa siinä silloin ehkä särjettäisiin Järvenpään loputkin ikkunaruudut, joita eivät paukut vielä ennättäneet särkeä, joten olkoon kaukana minusta ajatus, että tietä vieläkin pitäisi enemmän alentaa. Myönnän hyvin mielelläni, että on hyvä, kun ahteet häviävät muistojen joukkoon ja vielä parempi kun ihmiset saavat työtä, mutta silti säälin niitä, joiden talot ovat ahteiden päällä. Näyttää nimittäin siltä, että heidän täytyy tienkorjuun jälkeen kivuta maantieltä tikapuita pitkin kotiinsa, eikä sekään ole hauskaa, varsinkaan, jos on paha reumatismi säärissä. Lisäksi pitää pelätä sitä kolkkoa hetkeä, jolloin rakennus saattaa luhistua entisen ahteen paikalle syntyneeseen kaivantoon. — Kunnan etua ajatellen toivoisin, että valtio maksaisi tuollaisessa tapauksessa nostokustannukset tai pitäisi aikanaan huolta tuollaisten »korkeaan asemaan» joutuneiden talojen lujasta pönkityksestä, ettei »kanavaan» tulisi tarpeettomia »sulkuja».

Niin, niin. Paljon uhraa valtio vanhojen teiden korjaukseen. (Uusia ei ehkä tarvitakaan. — —). Hyvä kyllä, perin hyvä, että työttömille tarjoutuu siten työtä. Hyvä myös, että tiet paranevat. — Mutta kohtuus pitäisi mielestäni olla kaikessa! Juuri hiljan esim. valmistui asianmukaiseen kuntoon Röyskän ahde ja nyt jo — jos huhuihin on uskomista — suunnitellaan senkin muuttamista uusine kallioporauksia vaativine töineen. Kohtuuden nimessä voitaneen kai kysyä, että onko tuo sitä »säästäväisyyspolitiikkaa», jota nykyisin niin paljon saarnataan. — Näin maalaisen yksinkertaisen ymmärryksen mukaan voisi teihin myönnettyjä valtion varoja käyttää toisellakin tavalla, niin, että siitä olisi hyötyä muillekin kuin huviautoilijoille, jotka eivät ehdi kyliin poikkeilla. — Linja-autoilijan, joka todella on koko kansan palvelija, luulisi nim. mieluimmin ajavan asutuskeskusten läpi kuin niitä karttavan, sillä kylistähän matkustajat autoon tulevat. — Ja anteeksi suotakoon tyhmyyteni, kun lopuksi rohkenen väittää, että valtio ja kuntamme ovat konkurssissa ennenkuin kaikki tiemme ovat viivotinsuorat.

Sivukulman Santeri