Marttyyreille

Marttyyreille (Keväällä 1918) Kirjoittanut Kaarlo Valli

Ne astuvat aivan niinkuin aaveet,

nuo kahleilla yhteen kytketyt joukot;

on eessänsä manalan pimeät loukot,

pois heittää jo saavat elämän haaveet.

Ne astuvat vitkaan. Edestä aatteen

lipun luo he jo nuorena elonsa kantoi.

Sen puolesta uhriks nyt henkensä antoi,

näin verellään purppuroi vapaus-vaatteen.

On iloa tuntenut heidänkin rinta,

ja elämän toiveista laulanut mieli;

nyt iäksi katkesi kantelon kieli,

soi sydämen soitanto suruisinta.

Ei pettäneet lippua, kaatuivat ennen

ja ylväinä voittajain etehen astui.

Kevättanner heidän verestään kastui,

eros’ ruumiista sielu, vapauteen mennen.

– – –

On hakattu metsä, raiskattu kuusi.

Vaan uhrien verestä versovi siemen,

se leviää pian yli Suomen niemen,

– siitä kasvavi metsä uhkea, uusi.

Lähde: Käy eespäin: valikoima suomalaista työväenrunoutta. 1957. Toimituskunta Hilkka Ahmala – Toivo S. Järvinen – Vihtori Laurila – Arvo Paasivuori – Raoul Palmgren – Maija Savutie – Olavi Siippainen – Arvo Turtiainen – Heikki Välisalmi. Tammi, Helsinki.