Matkamies (Cajander)
| Matkamies. Kirjoittanut Paavo Cajander |
- On joulu-ilta, ja yksin
- Vaeltavi matkamies,
- Jotakin hän etsivän näyttää,
- Mitä etsivi, Herra ties.
- Monest’ uljahast’ asunnosta
- Tuli liekitsee, ilo soi,
- Hän huomaavan sit’ ei näytä.
- Ohi rientävi, minkä voi.
- Kylän äärihin saapuu hän jo,
- Pimeys hänen on edessään,
- Pimeästäpä kaukaa loistaa
- Valo metsästä yksinään.
- Se välkkyvi kuin luo kutsuis,
- Hän kutsua noudattaa:
- Maja pieni se on, väki siellä
- Juur hartauttaan lopettaa.
- Ja kaikuu nyt pyhä virsi,
- Ja leimuvat valkeat,
- Ja himmeli hiljaa häilyy...
- Oi kuulkohot taivahat!
- Kädet, ristissä miesi siinä
- All’ ikkunan viivähtää,
- Kylm’ ympärill’ on, vaan hällä
- Sydän hällä se lämpiää.
- Hän viipyvi siinä, kunnes
- Kaikk’ uuvahtaa lepohon,
- Ja kynttilä yksin tuikkaa,
- Ja hiljaus kaikkiall’ on.
- Mit’ etsi se matkamiesi?
- Kenties – kenties kotiaan.
- Ja ken oli hän sekä mistä?
- En tiedä, – kulkija vaan.
Lähde: Ylioppilas-Albumi J. V. Snellman’in 75 vuotisen syntymäpäivän muistoksi 13 p. Toukokuuta 1881. 1881. Helsinki.