Matkamies (Cajander)

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Matkamies.

Kirjoittanut Paavo Cajander


On joulu-ilta, ja yksin
Vaeltavi matkamies,
Jotakin hän etsivän näyttää,
Mitä etsivi, Herra ties.
Monest’ uljahast’ asunnosta
Tuli liekitsee, ilo soi,
Hän huomaavan sit’ ei näytä.
Ohi rientävi, minkä voi.
Kylän äärihin saapuu hän jo,
Pimeys hänen on edessään,
Pimeästäpä kaukaa loistaa
Valo metsästä yksinään.
Se välkkyvi kuin luo kutsuis,
Hän kutsua noudattaa:
Maja pieni se on, väki siellä
Juur hartauttaan lopettaa.
Ja kaikuu nyt pyhä virsi,
Ja leimuvat valkeat,
Ja himmeli hiljaa häilyy...
Oi kuulkohot taivahat!
Kädet, ristissä miesi siinä
All’ ikkunan viivähtää,
Kylm’ ympärill’ on, vaan hällä
Sydän hällä se lämpiää.
Hän viipyvi siinä, kunnes
Kaikk’ uuvahtaa lepohon,
Ja kynttilä yksin tuikkaa,
Ja hiljaus kaikkiall’ on.
Mit’ etsi se matkamiesi?
Kenties – kenties kotiaan.
Ja ken oli hän sekä mistä?
En tiedä, – kulkija vaan.

P[aavo]. C[ajander].


Lähde: Ylioppilas-Albumi J. V. Snellman’in 75 vuotisen syntymäpäivän muistoksi 13 p. Toukokuuta 1881. 1881. Helsinki.