Merellä (Paavo-Kallio)

Merellä. Kirjoittanut Esa Paavo-Kallio

Laineet loistaa välkkyellen,

Päivän säteet värjähdellen,

Tyyn’ on, aulis kaikkein mieli.

Laiva kiitää lainehissa

Kuin on villa untuvissa,

Mast’ ei liiku, raak’ ei rysky.

Kapteenimme torvellansa

Tähtää pitkin ilman rantaa,

Siell’ ei vaaraa minkäänlaista.

Kosk’ei vaaraa nähtävissä,

Kuluu aika unelmissa.

Meri muka pauhaamahan,

Pauhas satain koskein verran;

Kurimukset vainolaisna

Väjyi meidän poikasia –

Viikinkien ryöstölaiva

Kiiti sorjin kokkinensa

Kuin on köyvyt lammen joutsen.

Lumpeet lekkuu, aallot notkuu,

Laineet huuhtoo laivan kantta –

Seurais leikki kummanlainen,

Jos ei ois’ se unta vainen –

Ilma yltyy raivossansa,

Laivat kohtaa toisiansa,

Torvi kutsuu: joutukaatte! –

Kiirein nousin seisoalle:

Kaikk’ ol’ tyyntä, rauhaisata;

Ruokaneito kellollansa

Kutsui syömään laitostansa;

Tuo se kaikui: ”joutukaatte!”

– ”Päivällistä, vieraat, saatte”.

Lähde: Paavo-Kallio, Es. 1886: Honkakannel 1: kielten viritys. Oulu.