Merentervehdys

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
8. Merentervehdys.

Kirjoittanut Heinrich Heine


Thalatta! Thalatta!
Terve taas, meri ääretön!
Terve kymmentuhattakertainen
Rinnasta riemuisasta,
Niinkuin muinoin ne tervehti sua
Kymmentuhannen rinnat,
Vastoinkäymiset voittavain,
Mielimaallensa pyrkiväin
Kreikkalaisten kuulut rinnat.
Veet valtavat läikkyi
Ja velloen hyrski,
Päivä, mi painui vetten taa,
Loi rusosäihkyhyn väylät,
Hätääntyneet lokkiparvet
Yli luotojen kirkuen leijui,
Jymys kapsivat ratsut, kilvet ne soi,
Ja voittohuutona raikui:
”Thalatta! Thalatta!”
Terve taas, meri ääretön,
Kotimaani kieltä aaltosi kuohuu,
Laill’ lapsuuden unten ne väippyen haipuu
Ulapoillesi velloville,
Ja vanhat muistot ne taas tuo ilmi
Nuo ihmeen hurmaavat lelut kaikki,
Nuo kaikki väikkyvät joululahjat,
Nuo kaikki kauniit korallioksat,
Punasimpsut, helmet ja kirjavat raakut,
Joit’ tuolla piloin säilytät
Salakätköissä kristallilinnas.
Oi, miten hiuduin kolkon vierailla mailla!
Kuin kuihtunut kukka
Kasvintutkijan kotelossa
Oli sydän mun rinnassain.
Mun on kuin oisin talven pitkään
Sairasvuoteella sairassa maannut
Ja nyt äkkiä noussut;
Ja loistain silmiä häikäisee
Kevät vihreä auringon säihkehessä,
Puut huiskii valkeat, vaahtilatvat,
Ja nuoret kukkaset katsoo mua
Kirjavin, tuoksuvin silmin,
Ja on tuoksua, henkeä, riemua vain,
Ja sini-ilmoilla linnut laulaa, –
Thalatta! Thalatta!
Sydän uljas, mi paluuretkes teit!
Kuink’ usein, katkeran usein,
Sua ahtaalle sai nuo Pohjan barbarinaiset!
He suurin, voittoisin silmin
Hehkuvat nuolensa sinkos;
He sanoin käyriks hiotuin
Rintaani raastaa koitti
Ja nuolenpääkirjoitus-kirjein runtaa
Pää parkaa huumaunutta. –
Mä kilvellä turhaan ne luotani torjuin,
Nuolet sinkui, iskut kalski,
Ja noin nyt Pohjan barbarinaiset
Mua ahdisti mereen saakka. –
Ja ma hengitän taas ja ma tervehdin merta,
Ikiarmasta, pelastavaa,
Thalatta! Thalatta!


Lähde: Heine, Heinrich 1905: Valikoima runoelmia. Suomensi Valter Juva. Yrjö Weilin, Helsinki.