Mies ajavi

Mies ajavi Kirjoittanut Mikko Uotinen

Muistanpa tätä tarua

kalpeata kertomusta.

Se on lehti köyhän yöstä

piirre puutiehen polulta:

Allapäin mies ajavi,

kuormastansa kuljettavi.

Mitä kuormassa hänellä

kulkevalla kerallansa?

Lautoja kasa keralla

kuormanansa kulkevalla.

Mitä laudoista laativi,

kokoavi kuormastansa?

Kuoli vaimonsa vaalea

kaatui kaunis kassapäänsä –.

Näistä arkkua aikovi

kammiota kaihollensa.

– Allapäin mies ajavi

kuormastansa kulettavi.

Suru syttävi sydäntä

polttelevi poveansa.

Kaatui kallis kassapäänsä

viiden pienoisen pitäjä –.

– Allapäin mies ajavi.

»Seisota hepo hetkeksi»!

Kuuli äänen armahtavan,

näki kaksi kruununmiestä.

»No, ukko, pitää merkitä

panna tänne papereihin,

sull’ on täällä rästin sämpsy

papin palkka maksamatta.

Mitäs nyt kirjoihin kirjoitan

panen tänne papereihin –?»

Sykkäsi sydäntä sana

kolkosti mies katsovi.

»Lautoja tässä olisi

panes parrut paperiisi».

»Ei ne riitä rästistäsi

kovin on kokosi pieni».

»Eikö riittäne hyvinkin

taloa näistä tarkoitinkin,

eukko kuolleena kotona

sille arkkua aikoilin».

– Huokasi povi polttava –

herrat hevosen havaitsi –.

»Hevon kirjoihin kirjotan

panen tänne papereihin».

Sinne kirjoihin kirjoitti,

– mies jatkavi matkoa.

Ei puhunut, huokasi –

suru sydäntä sytytti.

Poskelle kyyneltä kohosi

– allapäin mies ajavi –

– Muistampa tätä murua

kalpeata kertomusta.

Se oli lehti köyhän yöstä

piirre puuttehen polulta.

Lähde: Uotinen, Mikko 1908: Iltaruskoja. Työväen sanomalehtiosakeyhtiö, Helsinki.