Mietelmiä (Hupli)
Mietelmiä Kirjoittanut Väinö Hupli |
Elämä on pokeria: hyvillä korteilla voidaan hävitä ja huonoilla voittaa.
Mitään muuta elämän tarkoitusta ei ole kuin eläminen.
Jos tahtoo oppia tuntemaan elämää, tulee olla rohkeutta kokea ja voimaa kestää kokemukset.
Mikään ei elämässä tapahdu niinkuin pitäisi; kaikki menee vain jotenkuten sinnepäin.
Kertomataulun avulla ei elämän probleemeja voida ratkaista.
2x2 ei elämässä suinkaan aina ole 4.
Viisaudella ja tiedolla on elämässä toisiinsa sama suhde kuin laivassa kompassilla ja lastilla.
Halu elää hävittää usein elämänhalun.
Väsyminen ja lepääminen -- siinä elämän sisältö. Joko työssä tai huvituksissa tai molemmissa ihminen väsyttää itsensä voidakseen sikeästi nukkua ja levätä. Lepäämisen jälkeen alkaa taas työ ja huvitukset. Onnellisempia ovat ne, joilla tämä kiertokulku häiriintymättömimmin tapahtuu.
Elämään ja rahaan on suhtauduttava samalla tavalla: ei säästettävä kumpaakaan liiaksi, mutta ei myös tarpeettomasti tuhlattava.
Sano, kuinka hän kohtelee kotiapulaistaan, ja minä sanon, mikä hän on.
Valta, jota käytetään oikeudenmukaisesti, kukistuu etuoikeutettujen vihaan; väärin käytetty valta kaatuu yleiseen tyytymättömyyteen.
Toimia omaksi hyväksi on toisten pettämistä; toisten hyväksi toimiminen on itsepetosta.
Jolla ei ole vihamiehiä, on joko kyvytön taikka erakko.
Tyhmän virhe on se, että hän luulee itseään viisaammaksi kuin on; viisaan virhe, että hän luulee tyhmiä viisaammiksi kuin mitä nämä ovat.
Suuren asian voi parhaiten viedä lävitse yhdistämällä siihen ihmisten pieniä asioita.
Suuret asiat voidaan hoitaa hyvin vain yhdellä tavalla: aloittamalla pienistä asioista.
Järkeilevä uskonto, jollaista luterilaisuus on, on yhtä nurinkurista kuin uskova järkeily.
Varo miestä, joka näyttää virheettömältä.
Henkilö, joka aina esiintyy arvokkaasti, on joko tyhmä tai kavala.
Älykkyys ja arvokkuus kuuluvat harvoin yhteen.
Auktoriteetti merkitsee enemmän kuin asia.
Titteli merkitsee enemmän kuin mies.
Ystävyys kestää niin kauan kuin ne edut, joista se johtuu.
Vaatimattomuus on petosta.
Erityisesti on varottava luottamasta ihmiseen, joka herättää luottamusta.
Kehenkään ihmiseen ei voi ehdottomasti eikä pitkäksi aikaa eteenpäin luottaa, mutta joka ihmiseen voi luottaa määrätyissä tapauksissa ja visseissä asioissa jonkin aikaa.
Uskollisuus ystävää kohtaan on edullista, mutta vielä edullisempaa on oikealla hetkellä suoritettu ystävyyden petos.
Huolellisesti näytelty epäitsekkyys, jota itsekkyys kannustaa, vie maailmassa pisimmälle.
Todellista epäitsekkyyttä esiintyy usein alussa, mutta harvoin lopussa: se joko sekoittuu omiin taikka tuhoutuu toisten itsekkäisiin laskelmiin.
Parhaita ihmisiä ovat ne, joiden viat ovat näkyvissä.
Inhimillisyys on ihmisen ulkokuori, joka kestää eheänä vain suotuisissa ulkonaisissa olosuhteissa.
Rikkaat henget esiintyvät arvokkaasti ainoastaan tarvittaessa, eivätkä aina silloinkaan.
Arvokkuus on vain hengen köyhyyden peite.
Ajatuksen hitautta ja puutetta luullaan usein harkintakyvyksi. Jos leipiä pidetään vaikka kuinka kauan kylmässä uunissa, niin kypsyvätkö ne siitä?
Kunnon ihmiset ovat yleensä rehellisiä, elleivät tärkeät edut vaadi heitä olemaan epärehellisiä.
Huonot ihmiset ovat epärehellisiä pikku asioissakin, jopa suorastaan tarpeettomasti.
Jos edut ja rehellisyys joutuvat ristiriitaan, voittaa viimeksimainittu yleensä pienissä ja ensinmainittu suurissa asioissa.
Ilo, jota jaat, ja suru, jota säilytät, ovat luonteellesi yhtä edulliset.
Luottamuksen osoittaminen saa useat ihmiset sen arvoiseksi.
Monet ihmiset voitetaan jo sillä, että lähestytään heitä luottamuksellisesti.
Hyvästä teosta saa palkinnon itseltään, pahasta rangaistuksen muilta.
Todellisen omaperäisyyden ja vilpittömyyden huomaavat vain tarkkanäköisimmät.
Hyvät ominaisuudet, joita taitavasti teeskennellään, ovat yleensä edullisemmat kuin todelliset hyvät ominaisuudet.
On ylpeyttä, jota ilman ei ole muuta kuin mataluutta.
Ylpeys on syyttömästi huonossa huudossa siitä syystä, että ei osata erottaa sitä kopeudesta.
Ne perusominaisuudet, jotka yleensä eivät näy, mutta jotka ovat kaikilla ihmisillä samat, on tarkoin erotettava niistä lukemattomista epäoleellisista seikoista, jotka aina näkyvät ja saattavat luulemaan ihmisten suurestikin eroavan toisistaan.
Kuten taulua, ei ihmistäkään tule katsoa yksityiskohtiin, jos tahtoo hänet tuntea.
Oleellisissa suhteissa ovat kaikki ihmiset samanlaisia. Tämä on ihmistuntemuksen lähtökohta.
Ihmisten ajatusten lukeminen on useimmiten helpompaa kuin luullaankaan.
Keskustelussa on pantava merkille ei vain se, mitä toinen puhuu, vaan myös se, mitä hän ajattelee.
Ei voi uskoa vaatimattomuuteen ihmisessä, koska se on luonnotonta.
Kahviloissa istuva ja Espiksellä kävelevä kirjailija on verrattava satamapoliisiin, joka luulee itseään luotsiksi.
Se mitä nimitämme rakkaudeksi, ei useasti ole muuta kuin itserakkautta. Sen tähden rakkauden omistaminen tekee meidät niin onnellisiksi ja sen menettäminen meitä niin raivostuttaa.
Toimintamme tulokset riippuvat siitä, missä määrin kykenemme erottamaan epäoleelliset seikat oleellisista.
Tavallinen virhe on, että asian valmistelun ja toimeenpanon välillä ei tehdä mitään erotusta.
Jos on aikaa, harkitse hitaasti, mutta toimi aina nopeasti, vaikka olisi aikaakin.
Subjektiivisuus on yhtä arvokas ominaisuus kuin objektiivisuus. Viimeksimainittu on tarpeen asian harkinnassa ja valmistelussa. Ensinmainittu sen toimeenpanossa.
Miten on aina tärkeämpi kuin mikä.
Ei tarvitse tuntea kaikkia asioita, mutta tunnettava on, miten kaikkia asioita ajetaan.
Miltei kaikki asiat voidaan ajaa samoin keinoin.
Jos tahdot johtaa ihmisiä, niin hanki heidän luottamuksensa tai tee riittävän moni heistä itsestäsi tavalla tai toisella riippuvaiseksi. Tällöin ihmiset seuraavat sinua kysymättä, oletko oikeassa vai et.
Väärä asia on helpompi viedä voittoon kuin oikea, sillä oikeaa asiaa ajava usein luulee, että asian oikeus puhuu riittävästi puolestaan. Väärän asian ajaja sen sijaan, tietäen että asiasta ei ole mitään apua, käyttää tarkoin kaikki taistelukeinot.
Vastustajaan on suhtauduttava niinkuin kissa suhtautuu hiireen: kärsivällisesti ja hätäilemättä, mutta iskuun valmiina ja silmä tarkkana.
Täytyisi olla aikaa kulkea päämäärään ja menestykseen aina pisintä tietä, ollakseen herättämättä kovin kiihkeää kateutta.
Jos suinkin on aikaa, niin silittele varvasta, jolle on ollut pakko astua.
Kulloinkin vallitsevien tilanteiden oikea arvioiminen on välttämätöntä pystyville johtajille, mutta suuria johtajia ovat vain ne, jotka tietävät, että tietyissä tapauksissa tilannekin jossakin määrin on kaukonäköisen miehen vallassa.
Jos kadehtimatta suomme toisille rahaa tai kunniaa, mikä milloinkin on heille tärkeää, niin auttavat he meitä toteuttamaan ne suuret asiat, jotka ovat asettamallemme päämäärälle välttämättömät.
Ihmisiä on lähestyttävä tietoisena siitä, että 99 sadasta on valmis pienistä hetken eduista olemaan käytettävissämme.
Jokaisen menestyvän yrityksen johtajaa pidetään etevänä.
Johtajaa on arvosteltava niiden mahdollisuuksien mukaan, joita hänellä on ollut käytettävänään.
On johtajia, joita pidetään etevinä, vaikka he ovat tehneet vain 10 % siitä, mitä todella etevä sillä paikalla olisi tehnyt.
Valta sinänsä ei minua huvita, sillä se on yksitoikkoista ja orjuuttavaa. Riippumattomuuden tarve on minulla voimakkain tunne.
Hallitseminen on hillitsemistä.
Todellinen suurmies valtiollisella tai muulla alalla, missä täytyy laajojen ihmispiirien kanssa olla tekemisissä, voi olla vain se, joka yleensä tarkoin menettelee kunniallisesti ja puhtaasti, mutta kykenee omantunnonvaivoitta tekemään myös kaikki mahdolliset rikokset, jos se on välttämätöntä.
Jos jaksaa hallita itsekkyyttään, on helpompi saavuttaa valtaa. Jos voittaa itsekkyytensä, on helpompi pitää valtaa. Mutta jos on voittanut itsekkyytensä, ei halua valtaa.
Hallitus- ja seurapiirien miehet pyrkivät kunniaparvekkeille kansan eteen näyttämään itseään. Ystäväni, pyri korokkeelle vain silloin, kun sinua tarvitaan näyttämään tietä.
Katutyttöjä halveksitaan, koska he myyvät itsensä, mutta useimmat valtiomiehet ja politikoitsijat ovat myös ostettavissa, mikä virkapaikalla, mikä ylistyksellä, mikä vekseliin annetulla nimellä, mikä pankkiluotolla, mikä sopivilla sivutuloilla ja mikä milläkin.
Työväen keskuudessakin pidetään rikasta puoluetoveria suuremmassa arvossa kuin köyhää, ja omaisuuden kokoaminen miltei vain lisää työväen johtajan auktoriteettia. Tämä johtuu siitä, että yhteiskunnan todellinen hallitsija on rikkaus, jota köyhät tottumuksesta kunnioittavat ja kokemuksesta pelkäävät.
Politikoitseva lääkäri on joko huono lääkäri tai huono poliitikko, tai, mikä on tavallisinta, kumpaakin.
Kaikki politiikka on persoonapolitiikkaa.
Siveellisessä suhteessa on eläin pikemmin kuin ihminen katsottava luomakunnan kruunuksi.
Voiko joku löytää mitään oleellista eroa papualaisen ihmisen ja eurooppalaisen ihmisen välillä?
Ihmisvihaaja voi olla vain se, joka ei tunne ihmisiä. Emmehän vihaa eläimiäkään, jotka yleensä eivät ole sen korkeammalla siveellisellä tasolla kuin ihminenkään.
Jos pessimismi todella on elettyä, niin on se epäitsekkyyden seurausta.
Ihmisvihaaja -- itsensärakastaja.
Rikkaissa sieluissa eivät kovimmatkaan elämänpettymykset synnytä ihmisvihaa, ei ainakaan muuta kuin hetkellisesti, vaan ahdistusta ja pakoa yksinäisyyteen.
Kuka ymmärtää enemmän kuin muut, hän vihaa vähemmän kuin muut.
Niin pitkälle kuin historia ulottuu, ei voi huomata mitään olennaista kehitystä ihmisen luonteessa. Rakkaus ja viha, jalous ja kavaluus, lempeys ja julmuus on aina ihmisissä vaihdellut.
Idealisti ajattelee, mutta elää toisissa maailmoissa; optimisti elää tässä maailmassa, mutta ei ajattele.
Lapset, kissanpennut ja optimistit elävät samalla tavalla. Onnellinen optimisti!
Pessimisti on päässyt totuuden puolitiehen: hän on havainnut kaiken ulkonaisen valheellisuuden, mutta hänelle ei vielä ole tapahtunut kirkastusta.
Inhoittavin olento maan päällä on realisti. Häneltä puuttuu se, mikä kohottaa ihmisen yläpuolelle lihan. Hän on ihmisen näköinen elukka.
Kokekaa kaikki ja pitäkää se, mikä hyvää on. Toisin sanoen: pitäkää yksinäisyys.
Osoita ihmisille luottamusta, mutta älä luota heihin.
Muista aina, että ihmiset ovat vain ihmisiä. Kun olet heidän kanssaan asioissa, älä runoile.
Ei ole olemassa runoilijan ammattia eikä koroillaeläjän kutsumusta.
Lähde: Hupli, Väinö 1938: Kivikkotie: runoja ja mietelmiä. K. J. Gummerus, Jyväskylä.