Minä muistan

Minä muistan Kirjoittanut Mikko Uotinen

Siellä laitakaupungissa

kuulun Pariisin,

istuin katukapakassa

usein iltaisin.

Minä muistan, niin kuin ois’ se

päivä eilinen,

kun ne hiipi huoneen halki

lailla varjojen.

Nuorta kansaa olivat ne

tytöt hentoiset,

nuorta, vielä alkupuolla

toiset kymmenet.

Mutta kasvot, oi ne muistan –

aivan keltaiset,

silmät kuoppaan painuneina

tylsät, kuollehet.

Ryki, röhki, rinta heillä

sisään painunut,

risat ympärillä heilui

varsi kuihtunut.

Hiukset kuni vanhuksella,

horjuin kulkivat,

värisevät, kylmä heillä,

taudit ankarat.

Syliin juopuneille pyrki

toiset ottivat,

lasin siitä huulillensa

usein nostivat.

Puhe rivo, juopuneina

kohta riehuivat,

siitä minne –? Älä kysy –

sitten lähtivät.

Siellä laitakaupungilla

kuulun Pariisin,

tämän katukapakassa

näin mä iltaisin.

Aina muistan tämän kuvan

synkän, murtavan –.

Mitä kasvaa näistä sitten? –

»Kuvat Jumalan».

Lähde: Uotinen, Mikko 1908: Iltaruskoja. Työväen sanomalehtiosakeyhtiö, Helsinki.