Missä laulajat?

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Missä laulajat?

Kirjoittanut Optatus Lyytinen


Mikä lie laulajat lumonna,
Nuoret miehet nuuvuttanna,
Kun ei kuulu luikausta
Suomen suurilta saloilta.
Lauloi ennen nuoret miehet
Rinkilöissä ollessansa,
Lauloi vähä vanhemmatki
Puoli ryypyn saatuansa.
Laulelin minäki ennen
Nuorempana ollessani,
Kun oli vapaampi aika,
Huolistaki huoliampi.
Vaan mahtini on masenna,
Vähän voimani vähennä;
Kun on hampaat harventunna
Tukka tuulissa kulunna.
”Täysi hammas tarvitahan
Uro-töitä tehtäessä” –
Sanoi ennen poppa-poi’at,
Narrit konstien kokiat.
Vaan he vielä vanhoillansa
Kerskuivat kykenevänsä
Paremmin kuin parrattomat,
Miehet nuoret naimattomat. –
Aina olis’ aihetta ilohon,
Luonnoksia laulelohon,
Ympärillä yhtätoista,
Katsellessa kaikenlaista.
Eikä estä Suomen kieli
Tahtiloihin taipumusta,
Vaikka vallassäätyläisten
Korviin kaikunee pahalle.
Mikä lieneepi vikana,
Mitä syynä mieletöinnä,
Ettei kaikki korkeimmasta,
Vallassäädystä vakaisesta
Suosi tätä Suomen kieltä,
Kotimaamme kaimakieltä.
Vaan se näyttääpi enemmin
Niinkun tahtoisit vihata,
Josta ne monet mokomat
Kielikiistat syntynevät.
Syy on tässä tutakseni
Minun mielestä mitätöin,
Jok’ei juuri ansaitseisi
Toinen toistansa vihata.
Kun lie Suomi alkujansa
Yleisempi kansankieli,
Jota taitaapi puhua
Tämäki alhainen kansa,
Halpa kansa kalkutella;
Sekö se vähäpätöinen
Kieli-arvon alentaa? –
Muistakaamme syntyämme,
Syntyämme lähtöämme,
Että kai yhtälaiset
Veri-veljekset olemme;
Vaikka on eroitus täällä
Kutsumuksemme viroilla.
Kukat on kedolla kaikki
Aivan arvosta samasta,
Vaikka on eroitus täällä
Paljon kasvipaikoillansa:
Toiset kasvavat koreissa,
Ryytimaissa mahtavissa;
Toiset pellon pientarilla,
Joku korven kolkossaki.
Yksi on aurinko yläällä.
Joka heitä lämmittääpi;
Yksi pilvi taivahalla,
Joka, myöski virvottaapi;
Ytsi pakkanen paneepi,
Josta lehti lakastuupi, –
Niin on ihmisen elämä;
Näihin verrata sopisi. –
Saisikko sanan sanoa
Vielä verrata veljillemme.
Lyökäämme käsi kätehen,
Liketysten kiittäkäämme.
Tehdään ikuinen sovinto,
Sydämmestä syntyväinen.
Lämmin on täs’ suomalaisen,
Sydän vielä lämpimämpi.
Et’ei meitä moitittaisi
Toiste tuolla tuonelassa,
Et’ on suotta syrjintäyty,
Toinen toistamme vihattu. –
Sitte mekin Suomen poi’at
Ujomatta uskallamme
Kilpaella kielellämme
Kirjallisuuden alalla;
Ehken virsi vihkojaki
Somiaki sommitella.

Opatti Lyytinen.


Lähde: Savo 11.2.1881.