Muinaisten aikain muisto

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Muinaisten aikain muisto

Kirjoittanut Carl Helenius
Laulettavana Nuotilla: Naimaan minä mielin mennä &c. Runo on mukaelma Anna Maria Lenngrenin runosta Pojkarne.


1.

Minä mielin muistutella,
Mitä muinen on tehty;
Minä tahdon tutkistella
Mitä nyttä on nähty;
Että Pojat pauhavaiset,
Pijat nuoret nauravaiset,
          Tietäisivät
          Tekisivät
Mitä Kauniisti Kuulu.

2.

Muinen Leikit moninaiset
Nuorten keskellä kuultiin;
Tavat hyvät toimelliset
Koska kokohon tultiin.
Tappelukset torat tuimat
Juopumukset, juonet julmat.
          Kokonansa
          Kureissansa
Olit Poille oudot.

3.

Muinen Pijat puheissansa
Soveljaiset ja siviät:
Töissä niinkuin tavoissansa
Kaunukaiset ja keviät.
Viina, viekkaat villitykset
Halut häijyt, haukutukset
          Kaikissakin
          Kammioissakin,
Eipä kuulunut koskaan.

4.

Muinen Miehet Vaimoinensa
Elit Kauniisti kaikki;
Lapset olit laumainensa
Rakkaat, Rauhassa ratki;
Eipä Isän ilkeyttä,
Eikä Äitin äkkisyttä
          Kuulunutkan
          Kelvannutkan
Hyväin tapaisten Talos’.

5.

Muinen Ukkot uskolliset
Talon toimissa, töissä:
Varoittaissa voimalliset
Nuorten Hypyissä, Häissä;
Eipä koskaan Kirkko tielle
Äijä jäänyt juomaan vielle;
          Mutta meni
          Kotia kävi
Lukemahan Lukuu. –

6.

Muinen Akkat, aivan rakkaat
Asuit Äijäinsä kanssa:
Muijat mussat, Vaimot vanhat
Toruit Tyttäriänsä,
Koska menit karamahan,
Poikain kanssa, paiskamahan
          Kloti, Kiekkoo
          Kylän keskelle kujaa.

7.

Näitä nyttä lauleskelein
Olen opiksi tehnyt:
Näistä taidat tutkistellein
Nähdä kuinka on käynyt,
Että aika ajallansa,
Taito, Toimi tavallansa
          Puuttuvainen
          Muuttuvainen
Sekä siellä ja täällä.

Kaarlo Simon poika,
Pöytyöltä.


Lähde: Turun Viikko-Sanomat 29.1.1825.