Muistelmia katovuosista v. 1862–63

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Muistelmia katovuosista v. 1862–63.
(Nuotti, v. k. n. 245.)
Kirjoittanut Albert Kukkonen


Elon aika on haikia,
Vaivaloinen ja vaikia,
Sen luodut kaikki tuntee tääll’,
Ett’ elostamm’ on murhe meill’.
Emme voi mitään murheellamm’,
Toimittaa tyhjäll’ huolellamm’,
Jos ei oo toissamm’ uutteruus,
Ja Luojaltamme siunaus.
Sill’ luodut kaikki kaipavat,
Ja siunaustas toivovat,
Kaikissa teissä kaitsemaan,
Ja menestystä pyytämään.
Ei täällä aina aikeemme
Menesty meidän toimemme,
Kuin Luoja katovuosilla
Rankasee meitä raskailla.
Useinpa saamme tuta me,
Ett’ katovuodet kohtelee,
Kuin vilu, rakeet rasittaa,
Ves’, lumi maamme uuvuttaa.
Se luonnon kova järjestys,
On meillä suuri vitsaus,
Se viepi viljan maastamme,
Tyhjentää tyhjäks’ salvomme.
Tääll’ kylmä kovin vihamies,
Sen seuraukset tunnemm’ myös,
Kuin halla haaskaa viljamme,
Toisinaan lopen toukomme
Niin näkyy nytkin todeksi,
Nää ajat kovin kovaksi,
Kuin Suomen maassa mainitaan
Puutteesta paljo puhutaan.
Kuin on meill’ ruumiin ruuvasta,
Puutosta ollut leivästä,
Ett’ oisimm’ nälkään nääntyneet,
Jos vaan muut eivät auttaneet.
Suuret on avut, avarat,
Kuin Suomehen on laitetut,
Näidenkin vuosiin varaksi,
Tarvitsevaisill’ turvaksi.
Kuink’ voinemm’ antaa kiitoksen,
Kaikille avun antaillen,
Jotk’ kuuli hätä-huutomme,
Varoilla riensit apuumme?
Suuresti oomme Suomessa,
Kiitoksen nöyrän velassa
Kantamaan niille kaikille,
Nöyrille ihmis-rakkaille.
Ett’ oomme Luojan armosta,
Kaikkivaltiaan suomasta!
Nämäkin ajat eläneet,
Ja katovuodet kestäneet.
Jos Luoja soisi edespäin,
Paremmat ajat nähdä näin,
Ja vilja vuosill’ siunaisi,
Tarpeemme täällä lainaisi!
Sä Isä kaikkein kappalten,
Oot suuri maan ja taivasten,
Armosta meitä auttelet
Kaikin ajoin myös kaitselet
Sun nimes suuri kiitetty,
Luoduilta ain’ ylistetty!
Sä olet hyvä, laupias,
Kaikissa kaikkivaltias.

A. Kukkonen.
Rautalammilta.


Lähde: Tapio 7.11.1863.