Muurahaisten kansa
| Rauha | Syrjäseutulaisen näkökulmasta Muurahaisten kansa[1] Kirjoittanut Sivukulman Santeri |
Maharustingin vallasta |
| Kirjoitus julkaistu Paikallissanomissa 18.7.1940, s. 2. |
Muistuupa tässä mieleen yhteinen tuttavamme muurahainen elikkä »pisiäinen», niin kuin erä ylen fiini tyttölapsi muinoin Häjäässä Mannerin koulussa tämän uutteran eläimen risti. Meitä ihmisiä kun usein verrataan muurahaiseen, tarkoitan ahkeria ihmisiä. Ja vaikka eläintieteilijät väittävät muurahaisella olevan monta pirunkuria pääkopassaan, niin mielestäni silti ihmisen vertaaminen työteliäiseen muurahaiseen on varsin paikallaan. Mitä taas niihin väitettyihin pirunkureihin sekä muihin kepleunkonsteihin tulee, niin ne on muurahainen hyvinkin saattanut oppia ihmisiltä.
Mutta tarkastellaanpas sitten muurahaisen elämää! Sehän raataa työssä aamusta iltaan vallan ihailtavalla tarmolla. Kokoonsa verrattuna hirmu suuria korsia ja neulasia se raahaan pesäänsä, joka jatkuvasti kasvaa ja komistuu. Siellä pesän onkaloissa muurahainen hoitelee muun työn ohessa »lehmiään», kirvoja, joilta se lypsää maitoa ruokansa särpimeksi. Välillä saattaa muurahainen yltyä tappelemaankin toisen pesäkunnan kanssa, mutta sehän on hyvin inhimillistä. — Jos yltiöpäinen sonni tai muu luontokappale pöyhii muurahaisen pesää, niin ilman itkua ja voivotusta ryhtyy muurahainen jälleenrakennustyöhön, kunnes pesä taas on kunnossa. Ja muurahaispesän lopullinen hävittäminen on ihmisellekin niin kova urakka, että siinä tarvitaan myrkkykaasuja sekä monia radioesitelmiä.
Tuonkaltaisiin ahertajiin siis meitä ihmisiä usein verrataan. Ja sopiihan se, miks’ei sopisi. — Muodostihan kansamme edesmenneinä vuosina työteliään »muurahaiskeon», joka vuosi vuodelta paisui, vaurastui ja komistui. Viime vuonna se oli jo mukiinmenevä »keko» — näin perästäpäin ajatellen vallan erinomainen — mutta paremmaksi, yhä vaan paremmaksi se tahdottiin saada. Olisi saatukin, ellei kekoa talvella olisi niin pahoin pöyhitty. Neulasten kantaminen keskeytyi, kun pesää toiselta kantilta revittiin alas. Mutta kun pöyhijä sai myös tuntea kirvelevää »muurahaishappoa» nahassaan, jätti se pesän vihdoin rauhaan. Yksi seinämä siinä rytäkässä pesästä hävisi tykkänään ja lohkeamia tuli vähän muuallekin, mutta pesä säilyi ja niin myös asujamet.
Nyt taas tuota yhteistä pesää rakennetaan kiireellä kuntoon, vaikka kauempaa vielä kuuluukin taistelun humu. On lohdullista havaita, kuinka sisukkaasti kansa jälleen on työssä kiinni ja kuinka hyvin se sentään osaa mukautua uuteen tilanteeseen. Samat jäntevät kädet, jotka talvella pitelivät kivääriä, heiluttavat nyt kuokkaa, lapiota ja viikatetta. Työ on nyt toinen, mutta tahti sama, vain talvella nähdyt kasvojen ankarat juonteet ovat pehmenneet. — Ja jälleen nousee uusia rakennuksia, uutta peltoa raivataan, kun ahkerat muurahaiset korjailevat hävitettyä pesäänsä.
Sanotaan muurahaisella olevan kekseliäisyyttä ja mukautumiskykyä, mutta niinpä on ihmisilläkin. Kun pensiini loppui, otettiin käytäntöön »häkäpöntöt». Nyt päästelee niin Keto-Seppälä kuin Pitkäjärvikin häkäkärryillä kaupunkien väliä niin että huikuu vaan. Jos kuljettajan naama siinä samalla vähän mustuu, ei se tahtia haittaa. — Ja polkupyörä, jota autoilijat takavuosina sisimmässään halveksivat, on taas todettu erinomaiseksi kapineeksi, jolla suurempikin viskaali voi huoleti kulkea saamatta maineelleen pienintäkään kolausta. Niinpä ihmiset vaan pääsevät eteenpäin, joskaan ei yhtä julmetunmoista vauhtia kuin takavuosina, niin sitä varmemmin.
— — —
Eiköstäs siis vaan ihmisillä ja tuolla pienellä muurahaisella ole melkoisesti samankaltaisia ominaisuuksia! Sen vaan olen havainnut, että milloin muurahaiskeko joltakin kantilta tuhoutuu, otetaan tuhotun osan asujamet täysivaltaisina muurahaiskansalaisina pesän ehjänä säilyneisiin suojiin ilman pienintäkään suukopua. Täällä sitten uudet tulokkaat myös ilman nokankoputusta tarttuvat oitis työhön kiinni kuin nälkäinen leipään.
Ken taitaa selittää, olisiko tuossa meillä ihmisillä jotakin oppimista?
Sivukulman Santeri
- ↑ Tätä kirjoitusta ei alun perin ole varustettu otsikolla, vaan otsikko on annettu vasta kirjoitusta Wikiaineistoon tuotaessa.