Muuttolinnut (Avellan)

Muuttolinnut. Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg

Te kiitävät vierahat oudossa maass’,

Kosk’ etsitte syntymäseutuja taas?

Kun vuokkonen tuikkaa

Taas syntymämaalla,

Ja hettehet suikkaa

Taas leppäsen alla:

He siipensä nostaa,

He saapuvat vaan.

Ei johtoa ostaa

He tarvitsekaan.

Tien tietävät vaan.

He tarkkahan löytävät kaivatun maan,

Miss’ suojanen heillä on entuudestaan,

Miss’ lähtehet vettä,

Niin raikasta, ruiskaa,

Ja keinuva mettä

Vaan nautetta kuiskaa,

Miss’ aurinko-yönä

Saa uneilla vaan,

Ja, karkelot työnä,

Ei joudetakaan

Tiet’ aattelemaan.

Nuo miekkoset rauhassa hankkivat vaan

Tuoll’ honkien keskellä hautelemaan;

Ja myrskyt ja nuolet

Ei saavuta heitä,

Ja murhe ja huolet

Ei häiritse teitä,

Miss’ riemuhun muuta

Ei tarvitakaan

Kuin päiväsen suuta

Ja untamolaan

Ett’ uupuvi vaan.

Sa kiitävä henkinen oudossa maass’,

Kosk’ etsit sa syntymäseutuja taas?

Kun palmuset kerkee

Jo syntymämaalla,

Sun hetkesi herkee

Jo taakkasen alla;

Saat siipesi nostaa

Kuin lintuset vaan,

Et johtoa ostaa

Sa tarvitsekaan,

Tien tiedätkin vaan.

Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1874: Runoelmia. Suomentanut Edvin Avellan. K. E Holm, Helsinki.