Mykkä laulaja
| Mykkä laulaja Vanha ballaadi Kirjoittanut Eino Leino |
- Luo tyrannin laulaja saatettiin.
- Hovi upea ympäri loisti.
- Hän astui arkana, aatteissaan,
- mut muisto puhtaasta tunnostaan
- pian häneltä pelvon poisti.
- Ja ylös hän ylpeän katseen loi.
- Huus tyranni patjoiltansa:
- »Olen kuullut, sa että kumarrat pään
- vain taivaan Luojalle yksinään
- ja hengelle vapaan kansan.
- Siks olen mä tänne sun kutsuttanut.
- Nyt kuule ja heristä korvas:
- Ma enkö myös ole jumala?
- Voin maahan murskaksi tallata
- lelut, jotka sun sielusi sorvas.
- Sun käsken ma lakata laulustas,
- joka kansahan kapinan syttää,
- mut että mun käskyni varma ois,
- olen päättänyt kielesi leikata pois
- ja sun ainiaaks mykistyttää.»
- Kuul’ laulaja tuomion julman tuon
- pää pystyssä, korkealla:
- »Ja vaikka te viette mun kielenikin,
- niin elää lauluni ihanin
- tämän polttavan poveni alla!»
- Yks viittaus kädestä tyrannin
- ja vietiin laulajan kieli:
- »Noh, tahdomme kuulla laulua.
- Tuo ilmi se suuri ja ihana,
- jonk’ kätkevi laulajan mieli!»
- Näin virkahti tyranni ilkkuen,
- mut samassa sielunsa säikkyi.
- Tuli laulajan silmästä singahti
- salin suuren ja korkean ympäri,
- ulos ikkunoistakin läikkyi.
- Ja ulkona kansa kaikki huus:
- »Älä murehdi, laulaja mykkä!
- Sa ennen haastelit sanoilla,
- nyt haastat sa tulella, leimulla.
- Ja kansasi sydän sykkää!»
Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.