Näyttämötaide

Syrjäseutulaisen näkökulmasta
Näyttämötaide
Kirjoittanut Sivukulman Santeri

Kirjoitus julkaistu Paikallissanomissa 17.8.1933, s. 3. https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1889688?page=3 / Viitattu 15.2.2026

elää täällä meidän seudullamme tätä nykyä nousukauttaan, jonkinlaista uusrenessanssin aikaa. Vaikka kaupungeissa teatteri toisensa perään saa harrastuksen puutteessa sulkea ovensa — kansa kun harrastaa halpoja elokuvia — niin täällä maaseudulla päinvastoin uusitaan näyttämöitä ja näyttämölaitteita, harjoitellaan uutterasti ja esitetään tavallisissa iltamissakin entistä vaativampia kappaleita. Luulenpa, että itse Kaarlo Bergbom’kin vallan ihastuisi, jos pääsisi näkemään, miten hyvä jälkikasvu on hänen suomalaiselle maaperälle kylvämällään siemenellä.

Ken viime sunnuntaina oli Laviassa »Tukkijoen» premiäärissä, tuli varmaankin vakuutetuksi, että edellä sanottu ainakin Lavian osalta pitää paikkansa. Siellähän vietiin amatöörivoimilla tuo vanha, tavallaan klassillinen näytelmä, kerrassaan suurenmoisesti. Koko meininki oli niin varmaa ja rutineerattua, että silloin tällöin näytelmää esitettäessä täytyi muistutella, ollaanko todella Lavian yhteiskoulun juhlasalissa, vaiko jonkun kaupunkiteatterin katsomossa.

Sellaiselle, joka vielä noin pari vuotta sitten katseli seuranäytelmien esityksiä Laviassa, oli todellakin hämmästyttävää todeta tällä alalla tuona lyhyenä aikana tapahtunut ripeä kehitys. Näyttelijät olivat kyllä suureksi osaksi samoja kuin ennenkin, mutta esiintymisvarmuus, joustavuus ja osien hallinta oli uutta, hiljattain opittua. — Vaikka en suinkaan tässä tahdo enkä osaisikaan esiintyä minään »teatteriarvostelijana» — varsinainen arvostelu on sitäpaitsi toisessa paikassa lehteämme — niin en malta kuitenkaan olla mainitsematta muutamia, mielestäni hyviä tyyppejä. Koomikkopari neiti Salminen ja herra Niinikoski Maijana ja Tolarina olivat verrattomia — ei ihme, että saivat aplodeja osakseen — ja samaten myös herra Jaakko Antila Rättärinä tulkitsi osansa hyvin. Pohjalaisen isäntämiestyypin loihti melko elävästi esiin herra Kavén Pietolana, ja neiti Markkula, Annin osan esittäjä, vaikka kuuluikin esiintyneen vasta ensi kertaa ramppivalossa teki reippaan ja pirteän vaikutuksen. Niin, ja Lasse Renvall Huotarina lauleli niinkuin jonkin emäseurakunnan kanttori.

— — —

Kun tässä kerran tuli juteltua näyttelijöistä, niin sopinee ehkä mainita joku sana heidän ohjaajastaankin. — Ohjaaja — jaa, sellaisen herran mukana olo näytelmiä valmennettaessa on monin paikoin maaseudulla suoranainen mahdottomuus. Kunnon ohjaajia ei nähkääs istukaan joka korren nokassa. Siksi täytyy näyttelijäin harjoituksissaan useimmiten tyytyä itse haukkumaan toinen toisiaan, ja niin ollen jää pelkkä ohjaaja-käsitekin monelle tuntemattomaksi. Mutta lavialaiset kyllä tietävät, mitä ohjaaja merkitsee; siellä Laviassa kun vaikuttaa tri Kotiranta, jonka erikoisena »kärpäsenä» on teatteri ja yleensä näytelmätaide. Mitä hän on aikaansaanut Laviassa, se ei kaipaa syrjäisen kehumisia, sillä työ kyllä tekijäänsä kiittää. Se vain tulkoon tässäkin mainituksi, että Lavian uudet kulissit ja sikäläinen näyttämötaiteen ripeä kehitys ovat pääasiallisesti tri Kotirannan »teatterikärpäsen» ansiosta syntyneet.

Tuo näyttelijöiden valmentaminen näyttää muuten olevan jämerää hommaa, perin jämerää. Tämän tulin huomaamaan päästessäni kerran sattumalta seuraamaan »Tukkijoen» harjoitusta. Saivat siinä näyttelijäpoloiset pinnistää kaikki parhaat sielunvoimansa esille, ja kylläpä taisi mahdollinen itserakkauskin monasti joutua koetukselle, varsinkin, milloin ohjaaja sattui olemaan vaativaisimmalla tuulellaan. Olin aina ennen pitänyt tri Kotirantaa demokraattisena herrana, joka ei juuri pahasti viitsi äksyillä, mutta enkös vainen liene erehtynyt. Ainakin näyttämöllä ohjaajana hän suuresti muistutti kenttävääpeliä jalkaväkiharjoituksissa. — No ei nyt ihan sentään, mutta vähän sinne päin. — Ihmeellistä kyllä, näyttelijät tuntuivat mukisematta noudattavan, niinkuin pitääkin, ohjaajan määräyksiä. Tämä ihmeellinen piirre on mielestäni vietävä suurena plussana satakuntalaisen luonteen tilille.

Lavian uudet kulissit ansaitsisivat myös oman lukunsa, mutta mitäs tällainen epätaiteellinen maalaisäijä sellaisista vehkeistä ymmärtää. Ja sitäpaitsi voi niihin itse kukin, joka ei tullut »Tukkijoella» käyneeksi, vielä myöhemminkin omakohtaisesti tutustua. — — Sen niistä muuten allepainettu pani merkille, että komeat ovat katsomosta nähden ja merkilliset sieltä sivustoilta. Koreita, maalattuja pintoja on ylen runsaasti, sinkkivaijeria sadoin metrein ja sähkölamppuja — niitä on jos jonkin värisiä. Kun itse herra kulissimestari T. Rantanen (hyväilynimeltään Topi Tuiteri) hetken sormieli katkaisijoita, niin eikös tuo peijuuni (anteeksi nimitys!) loihtinut näyttämölle niin fiinin kuutamon, että »muistot palasivat nuoruuden aikaan», niinkuin eräässä laulussa kauniisti lauletaan. — Silloin harjoituksissa muuten koettelivat, miten pian voidaan muuttua metsämaisemasta suomalaiseen pirttiin. Aikaa siinä puuhassa, niin vakuutti tohtoriohjaaja, kului vajaa viisi minuuttia. Minä uskoin sen epäilyksettä, sillä nopeasti pojat heiluivat. Ohjaajankin paita tuli hiestä märäksi.

— — —

»Tukkijoen» ensi-ilta oli virkistävä tilaisuus, ja yleisö näytti olleen näkemäänsä sekä kuulemaansa tyytyväistä, joskaan se ei suosionosoituksissaan poikennut vanhoista satakuntalaisista perinnäistavoista. — Tuo näytelmätaiteen elpyminen, varsinkin, jos se tapahtuu laajemmalla alalla, on muuten perin mieluinen toteamus yleisölle. Ja mikäs onkaan sopivampi ohjelmanumero iltamissa ja juhlissa kuin juuri mukava, hyvin esitetty näytelmä.

Ehkäpä tuonnempana saadaan katsella lavialaisten esityksiä naapuripitäjissäkin, se ainakin olisi toivottavaa. Tiedustelin tätä seikkaa tohtori-ohjaajalta, sekä samalla heidän syys- ja talvikauden ohjelmistoaan. Kummastahan asiasta ei vielä, kuulemma ole päätöstä tehty. — Ohjaaja muuten sivumennen mainitsi, että heillä on puute ensirakastajista. — Ensirakastajistako puute?! — Hm. Eivätkö ne pojan juutakset kehtaa näyttämöllä? — No, luulen kuitenkin, että tytöt löytävät, kunhan illat vielä pimenevät, ensirakastajatyyppejä enemmänkin. Ellei sieltä löydy niin lainatkaa täältä naapurista! Täällä kyllä näyttää ehtoopuhteisin »ensirakastajia» olevan liiemmältikin.

— — —

No niin. Hyvää lykkyä vain Lavian Näyttämölle! Hauskoja farsseja myös sekaan joukkoon ohjelmistoon.

Toivoo

Sivukulman Santeri

P. S. Kun tässä kerran tuli teatteriasioista pakistua — tietenkin, sen tahdon vieläkin toistaa, tavallisen maallikon näkökulmalta katsoen — niin lienee syytä mainita, että myös Mouhijärvelle on rakennettu komea näyttämö ja ajanmukaiset kulissit. Kun niillä laitteilla, niin kertovat, käy »teatterin peluu» niinkuin rasvattu, niin varmastikin tuonnempana saadaan mouhijärviläisiä myös katsella usein ramppivalossa.

Sama