Nælæn hædæssæ
| Nælæn hædæssæ. Ps. 318 (R–g.) Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg |
- Ah, Herra, kartanohos’ on
- Sun kansas tullut kokohon,
- Ja surten sua hûtâ:
- Nyt ihminen on neuvoton
- Ja tuska yløn vuotâ.
- Kuhunka siemen kylvettîn,
- Se mâpa ol’ sen hautakin
- Ja toivon meiltæ peitti,
- Kun kasvut vaipui nænnyksîn
- Ja hellimænsæ heitti.
- Kun h^æssæ, Herra, mielehen
- Tuo juohtû aika kyllæinen,
- Ei sydæmmemme kestæ:
- Miks’ annat kiven lapsillen
- Nyt leivæn asemesta!
- Væsyikø armosi jo nîn,
- Ett’ turhaks’ tuli sanaskin:
- ”Mun apuani hûda
- Hædæssæs, nîn mæ tahdoinkin
- Sull’ lohdutuksen tuoda.”
- Mi lohdutus ei sana t^æ,
- Nælæssæ pøytæ kukkup^æ,
- T^æ voimistava, kallis:
- Kun mâ ja taivas hævi^æ,
- Nîn Sæ ôt j^æpæ altis.
- Ei mûtu armas luontosi,
- Jos kaikki mûkin mûttuisi
- Et hellimæstæ herkê:
- Jos ihme onki neuvosi,
- Tok’ armos’ aina kerkê.
- Sîs anna armo-aurinkos’
- Nyt luoda koston pilvi pois,
- Ja s^æli pakkoamme;
- Nîn riemuten sun hoitohos’
- Kuin lapset palajamme.
- T^æs ruoki ken nælæssæ on
- Ja lohduta, ken neuvoton,
- Ja anteheksi anna;
- Viel’ armôs’, Herra, suotakôn
- Turvamme aina panna.
Lähde: Kansan Lehti 13.03.1869.