Nælæn hædæssæ

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nælæn hædæssæ.
Ps. 318 (R–g.)
Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg


Ah, Herra, kartanohos’ on
Sun kansas tullut kokohon,
Ja surten sua hûtâ:
Nyt ihminen on neuvoton
Ja tuska yløn vuotâ.
Kuhunka siemen kylvettîn,
Se mâpa ol’ sen hautakin
Ja toivon meiltæ peitti,
Kun kasvut vaipui nænnyksîn
Ja hellimænsæ heitti.
Kun h^æssæ, Herra, mielehen
Tuo juohtû aika kyllæinen,
Ei sydæmmemme kestæ:
Miks’ annat kiven lapsillen
Nyt leivæn asemesta!
Væsyikø armosi jo nîn,
Ett’ turhaks’ tuli sanaskin:
”Mun apuani hûda
Hædæssæs, nîn mæ tahdoinkin
Sull’ lohdutuksen tuoda.”
Mi lohdutus ei sana t^æ,
Nælæssæ pøytæ kukkup^æ,
T^æ voimistava, kallis:
Kun mâ ja taivas hævi^æ,
Nîn Sæ ôt j^æpæ altis.
Ei mûtu armas luontosi,
Jos kaikki mûkin mûttuisi
Et hellimæstæ herkê:
Jos ihme onki neuvosi,
Tok’ armos’ aina kerkê.
Sîs anna armo-aurinkos’
Nyt luoda koston pilvi pois,
Ja s^æli pakkoamme;
Nîn riemuten sun hoitohos’
Kuin lapset palajamme.
T^æs ruoki ken nælæssæ on
Ja lohduta, ken neuvoton,
Ja anteheksi anna;
Viel’ armôs’, Herra, suotakôn
Turvamme aina panna.

J. E. Blom.


Lähde: Kansan Lehti 13.03.1869.