Neidon kuolema
Ulkoasu
Neidon kuolema Kirjoittanut Edith Södergran |
- Sen ihanan neidon sielu ei erehtynyt koskaan,
- hän tiesi itsestään kaiken,
- hän tiesi enemmänkin: muista ja merestä.
- Hänen silmänsä olivat mustikat, hänen huulensa vaapukat, hänen kätensä vahaa.
- Hän tanssi syksylle kellastuneilla kentillä,
- hän kyyristyi kokoon ja pyöri ja lankesi – ja sammui.
- Kun hän oli poissa, ei kukaan tietänyt,
- että hänen ruumiinsa lepäsi metsässä.
- Häntä etsittiin kauan impien joukosta rannalta,
- he lauloivat pienistä punaisista raakunkuorista.
- Häntä etsittiin kauan miesten joukosta, lasien luota,
- he riitelivät herttuan keittiön kiiltävistä veitsistä.
- Häntä etsittiin kauan kieloniityltä,
- johon hänen kenkänsä oli jäänyt viime yönä.
Lähde: Södergran, Edith 1929: Levottomia unia: runoja. Suomentanut Uuno Kailas. Tulenkantajain osakeyhtiö, Helsinki.