Niin vilu mun on

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Niin vilu mun on.

Kirjoittanut Eero Eerola


Niin vilu mun on, ah, halla mun on
sydänruusuni suudellut pois.
Sen kesäni kauniin ja kultaisen
ken kuolevan luullut jo ois. –
Sinitaivaissa silmies autuutein
minä näin ja ma luulin jo niin:
on onni se suuri mun omani, oi,
hukun onneni huumeisiin!
Tuli syys, tuli syys, tuli sydänten syys,
tuli talvi ja lumi ja jää,
sinitaivaat silmäisi sammuivat,
minun harmeni sairas pää.
Mut vieläkin öisin ma unissain
sen suuren suveni nään,
näen onneni ruusut ne tummaiset,
näen impeni seppelepään.


Lähde: Eerola, Eero 1916: Lauluja ja runoja. Arvi A. Karisto, Hämeenlinna.